maanantai 24. heinäkuuta 2017

Viikko 29 ja väliviikko

Jos oli viime viikko kiireinen penkkiurheilun suhteen, niin tällä viikolla tapahtumat ovat olleet aika vähissä ainakin polkujuoksupuolella. Ilmeisesti Pallaksen jälkeinen viikko ei ole ihan parasta aikaa järjestää mitään isompaa tapahtumaa ainakaan kotimaassa. Viikonlopun tarjonnasta vastaakin pääasiassa muut lajit kuten Porkkala Swimrun sekä Kalevan Kisat. Näistä jälkimmäinen oli hyvin uutisoitu telkkarin puolella. Porkkalassa sen sijaan vain viidellä joukkueella oli gepsi, joten seuranta oli aika hankalaa. Tour de France - Ranskan ympäriajo - saavutti Pariisin sunnuntaina ja voittajaksi kruunattiin jo neljännen kerran Englannin Chris Froome.

Oma viikko on ollut aika lailla edellisen kaltainen. Uimassa olen käynyt neljä kertaa. Tiistaina olin ensimmäistä kertaa uimassa meren puolella, kun kävimme Mikan kanssa kiertämässä Seurasaaaren. Matkaa kertyi 3,6 kilsaa. Suolainen vesi ei tuntunut niin paljoa kuin etukäteen pelkäsin. Sen sijaan veden kirkkaus järviveteen verrattuna oli iloinen yllätys. Olimme liikkeellä jo aamu kasilta ja saimme uida rauhassa muulta liikenteeltä. Coutsi tallensi ja teki seuraavan videon tästä keikasta.



Loppuviikolla kävin vielä kahdesti uimassa Siikajärvessä. Toisella kerralla kiersin koko järven ja mittarin mukaan matkaa kertyi 6,8 kilsaa. Suunnon Ambit3 näytti tosin 800 metriä enemmän. Toisella  näistä uimakerroista mukana oli kamera, josta tuli seuraavanlainen taltiointi tehtyä.


Alkaneen viikon maanantaina kävimme leikkauksen jälkitarkastuksessa Turussa. Oravan mukaan ulkoilua voi lisätä ja periaatteessa aika paljon asioita saa jo tehdä. Hölkkäämään päästään vasta kolmen viikon kuluttua, mutta pyöräilyä ja kävelyä voi lisätä jo enemmänkin ohjelmaan. Pidempää venyttelyä pitää vielä välttää, mutta dynaamisia venytyksiä voi jo alkaa tekemään. Huomiselle tiistaille on jo suunnitteilla seuraava pidempi uintireissu.

Kisojen osalta loppuvuosi on vielä rauhoitettu, mutta alkuvuoteen on jo joitakin ajatuksia, joille saimme vihreää valoa Oravalta.




maanantai 17. heinäkuuta 2017

Viikko 28 ja vilkas kisaviikko sohvalla

Viikon odotetuin kisa on varmaan ollut NUTS Pallaksen viikonlopun perusmatka sekä viisvitonen. Pallakselle oli ilmoittautunut mukaan huima määrä ulkomaalaisia ja kisa olikin saanut UTWF arvon ennen kisaa.  Hienoa että suomalaiset kisat saavat myös kansainvälistä arvostusta - ja täysin ansaitusti. Kokonaisuudessaan ilmoittautuneita oli 1200 innokasta kisaajaa. NUTSin porukka on todellakin tehneet asiat oikein, kun osallistujamäärät on tätä luokkaa. Kisaa oli miellyttävä seurata kotisohvaltakin, kun tekniikka on käytössä ja tuloksia ja tunnelmia tulee katkeamattomana virtana. Tässä on varmasti Suomen paras organisaatio ultrapuolella.

Perusmatka 135 kilsaa lähti liikkeelle perjantaina klo 18. Toisin kuin edellisenä vuonna kaikilla kisaajilla ei ollut gepsi-seurantaa. Heti alkumatkasta kisan etukäteissuosikki Espanjan Hamal Villar Lazaro lähti kisaan omalla vauhdilla. Ero muihin kasvoi tasaisesti ja Hetan maaliviiva tuli vastaan huimassa loppuajassa 15.30. Runsas tunti Hamalin jälkeen toisesta sijasta taistelivat tasaisesti Juuso Simpanen sekä Antti Itkonen viimeiselle tieosuudelle asti. Kisa kääntyi lopulta Juusolle runsaan 10 minuutin erolla. Kaikkiaan neljä juoksijaa juoksi alle meikäläisen viime vuoden voittoajan 18.30. Neljänneksi sijoittunut Teivaisen Pekka kepitti meikäläisen voittoajan tunnilla. Naisten kisan voiton vei Jaana Hylkinen ajalla 22.43.

Viisvitosella viivalla oli todella kovatasoinen joukko niin juoksijoita kuin suunnistajiakin. Voiton vei uudella reittiennätyksellä 4.28 Lukas Naegele. Loput podium-paikat menivät Varsinais-Suomalaisia suunnistusseuroja edustaville Arto Talviselle ja Antti Parjanteelle. Naisten sarjassa voiton vei kukas muu kuin Maija Oravamäki, joka siirtyi samalla Buff Trail Tourin kärkeen. Seuraavat sijat menivät Maria Kollerille ja Jaana Monoselle.

55-podium (Kuva NUTS Pallas)

Kaikki tulokset.
Kestävyysurheilun uutisointi.
Onevision kuvia.

Viikonloppuna kisattiin myös jo perinteinen Bodominjärven ultraintervalli. Kävimme paikalla katsomassa lähtöä ja samalla tapaamassa vanhoja tuttuja. Kisaan lähti pieni juoksujajoukko, josta yhtä lukuun ottamatta kaikki selvittivät matkana olleen 8x13 kilsan reissun. Tulokset.

Jenkkien puolella viikonlopun suurin tapahtuma ultrapuolella oli varmaan Hardrock100. Twitterin puolella kisaa oli helppo seurata iRunFarin kautta. Miesten puolella kisan ehdoton ennakkosuosikki oli tietysti Kilian Jornet. Kun matkaa oli taitettu noin kolmannes, taistelu kisan voitosta sai varsin dramaattisen käänteen, kun Kilian oli katunut ja hänen olkapäänsä oli mennyt sijoiltaan. Käytännössä hän ei pystynyt käyttämään toista kättään lainkaan vaan juostessa käsi oli taiteltu taitavasti Salomonin repun sisään tukemaan kättä. Ainoastaan terveellä kädellä hän pystyi käyttämään toista sauvaa. Kaikesta tästä huolimatta Kilian juoksi voittoon kisassa. Ehkäpä yksi kaikkien aikojen ultrasuoritus.

Kilian loppusuoralla (Kuva iRunFar)
Jo edellisenä viikonloppuna kisattiin myös Andorra Ultra Trail, jossa mukana oli myös joukko Sambalaisia. Parkkosen Johannes ja Mark Lee olivat pisimmällä 170 kilsan sarjassa, Kolehmaisen Mikko 112 kilsan sarjassa ja MP Rautiainen sprinttimatkalla 83 kilsaa. Mark joutui jättämään matkan kesken, mutta muilta todella kovat suoritukset kuumissa ja karuissa olosuhteissa. MP:n raportti löytyy fb:n puolelta.

Yksi iloinen asia viikolla on ollut seurata suunnistuksen nuorten MM-kisoja, jossa Suomen menestys on ollut vakuuttavaa. Kovimmasta suorituksesta joukkueessa on vastannut Olli Ojanaho, joka voitti kultaa kaikilla henkilökohtaisilla matkoilla.

Oma viikko meni eteenpäin mukavasti. Pääsin kävelemään jo hieman pidempiä matkaa. Lisäksi tein neljä pidempää uimareissua, yhteensä 14,3 km/5.30h. Samalla tuli myös testattua uutta uintipoijua. Se on pieni turvallisuustekijä uidessa, jonka lisäksi siihen saa avaimet yms mukaan. Uintia se ei hidasta tai häiritse yhtään.




Alkaneella viikolla taas vähän lisää kävelyä ja tietysti uintia.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Viikko 27 ja uintitreenit alkaa

Loppuviikkoa kohden on kelit vähän lämmenneet ja tuulet tyyntyneet. Viikonloppuna päästiin jo lähelle hellerajaa, mutta aina tuulen puhaltaessa huomaa, että pari napsua lisää lämpöä ei haittaisi menoa. Vedetkin tuntuivat viikonloppuna lämpimämmältä kuin alkuviikosta, kun tuuli ei ole enää sekoittanut vesiä niin paljoa.

Alkuviikon kelit eivät vielä houkutelleet uimaan ja toisaalta halusin antaa jalalle vielä pari päivää lisäaikaa. Torstaina kävimme sitten tekemässä ensimmäisen lyhyen uintikokeilun, lähinnä siis että mahtuuko märkäpuku vielä päälle ja paljonko tuo uiminen tuntuu takareidessä. No, puku mahtui päälle eikä tuo jalkojen laahaaminen perässä paljoa rasita, joten viikonlopun suunnitelma oli valmis.


Lauantaina ja sunnuntaina käytiin Siikajärvessä uimassa. Coutsi oli sunnuntaina mukana lainaamallamme Sirpan ja Jounin soutuveneellä vahtia pitämässä, lauantaina pääsin ihan yksin irti. Aika nopeasti tuo uimarytmi löytyi viime kesän jälkeen ja lauantaina tuli uitua vajaan tunnin lenkura rauhalliseen tahtiin. Sunnuntaina tuli täysin tyynessä kelissä uitua runsaan tunnin lenkki, noin kolme kilsaa. Alla pari kuvaa sunnuntain uimareissulta.

Tyyntä keliä

Rantoja pitkin




Muuten viikkoon on kuulut lepäilyä ja herkuttelua. Kirjastosta tuli haettua joitakin urheiluun liittyviä kirjoja ja omastakin hyllystä löytyy edellen kirjoja, joita on joskus tullut hankittua, mutta aikaa niiden lukemiseen ei aikaisemmin ole ollut. Sain luettua jo kertaalleen lukemani Scott Jurekin Eat and Run -kirjan. Oikein hyvää ja viihdyttävää lukemista sekä maukkaita reseptejä. Esimerkiksi ne smoothie -reseptit, joita postasin viimeksi ovat osittain juurikin tästä kirjasta.

Ensi viikonloppuna kisataan taas NUTS Pallaksen kisa. Tämä olisi ollut omassakin kisakalenterissa tänä vuonna, mutta ehkä sitten taas ensi vuonna. Sen verran hienosta kisasta on kyse.
Alla vielä tämän vuoden traileri Pallakselta. Toivotaan tälle vuodelle vähän parempaa keliä kuin mitä viime vuonna oli. Joka tapauksessa hyviä valmistatumisia kaikille.


sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kymmenen vuotta blogia

Tällä viikolla, tarkemmin sanottuna keskiviikkona, tuli sitten täyteen yhteensä kymmenen vuotta tätä blogia. Sinä aikana on postauksia tehty yhteensä 510. Ensimmäiset kirjoitukset kesäkuussa 2007 liittyivät ultrajuoksuseura Enduranceen liittymiseen, UTMB reitin kiertämiseen coutsinin kanssa 2006 sekä Haltin valloitukseen 2001.

Ajatukset ja tavoitteet blogin suhteen ovat vaihdelleet aika paljon vuosien aikana. Totetutus on aina riippunut omasta aikataulusta ja miten asioita ehtii selvitellä ja selostaa. Endurancen aikana ehdin kirjoittaaa parin kolmen vuoden ajan seuran jäsenlehteä, joka oli varsin mielenkiintoinen homma. Mutta se vei myös valtavasti aikaa. Kymmenessä vuodessa erilaisia ultrajuoksun tietolähteitä on myös syntynyt paljon uusia eikä kaikkea tai edes pientä osaa pysty itse enää kattamaan. Varmaan siitä syystä tämäkin blogi keskittyy tällä hetkellä pitkälti omien seikkailujen selostamiseen. Toivottavasti blogista on kuitenkin iloa vielä jollekin.

Tämän viikon tapahtumat ovat olleet aika vähissä kuntoutuksen jatkuessa nyt toista viikkoa. Paljoa ei jaksa ja kannata vielä liikkua. Kyynärsauvoilla olen vielä pitkälti liikkunut vaikka ne sai jättää pois jo viikko leikkauksen jälkeen. Toisaalta ilman sauvoja ei vielä tässä vaiheessa saanut paljoa liikkua, joten ulkona olen edelleen sauvoja pitänyt. Perjantaina, kymmenen päivää leikkauksesta, saatiin tikit pois ja seuraavana päivänä päästiin ekan kerran saunaa. Jee. Ensi viikon alussa voisi käydä uimassa Siikajärvessä märkäpuvulla.

Kyynärsauvakävelyä
Aamupalavaihtoehtoja

Tällä viikolla sain postista Suomen Ladun lähettämät uudet Salomonin polkutossut ja esitteitä. Nämä liittyy siihen keväällä käytyyn polkujuoksuohjaajan kurssiin. Nyt vaan sitten odotellaan, että päästään juoksukuntoon ja järjestämään ekaa polkujuoksulenkkiä. Kolmesta tossuvaihtoehdosta valitsin Salomonin S-lab Speedit, joita olen kerran yhteislenkillä kokeillut ja hyväksi todennut. Siinä on aika kapea lesti, mutta pohjassa on tukeva ja iso nappula, joka varmaan toimii hyvin vähän mutaisemmallakin polulla. Polkujuoksu-esitteen kannessa komeilee Noora Honkala, joka on muuten parhaillaan juoksemassa 24h MM-kisoissa Pohjois-Irlannissa Belfastissa. Muutama tunti on kisaa vielä jäljellä ja väliaikojen perusteella näyttäisi olevan tulossa hurja uusi SE-tulos.

Uusia polkujuoksuvarusteita
Ensi viikolla itsellä matkat vähän pitenee ja avovesikausi pääsee käyntiin. Hyviä treenejä kaikille.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Hamstring-syndrooma

Ajattelin kirjoittaa tässä postauksessa jotakin Hamstring-syndroomaan liittyen, koska olen saanut kyselyä siihen liittyen useilta henkilöiltä ja varmaan vielä useampi pohtii asiaa itsekseen, omassa harjoittelussaan. En siis ole mikään varsinainen asiantuntija tässä asiassa, mutta voin hyvin kirjoittaa enemmänkin omakohtaisen kokemuksen näkökulmasta. Toivottavasti tämä tuo vastauksia ainakin osaan lukijoiden kysymyksistä.

Reiden lihakset muodostuvat kolmesta lihasryhmästä, jossa reiden takimmaiseen lihasryhmään (Hamstrings) kuuluvat kaksipäinen reisilihas (biceps femoris), puolikalvoinen lihas (semimembranosus) sekä puolijänteinen lihas (semitendinosus). Tuossa alla on aika hyvä havainnekuva näistä kolmesta lihaksesta.

Takareiden lihakset (kuva: AAOS, OrthoInfo)

Omalla kohdalla takareisi alkoi vaivaamaan joskus helmikuun puolivälissä. Silloin menossa oli aika kova treenijakso tulevaa Barkley Maratonia kohti. En ainakaan muista mitään yksittäistä treeniä, jonka jälkeen kipuilu olisi alkanut vaan enemmänkin se alkoi pikku hiljaa.

Varsinainen kipualue oli heti pakaran alapuolella, takareiden yläosassa, jossa noi yllämainitut takareiden lihakset kiinnittyvät istuinkyhmyyn. Välillä kipu säteili myös takareiden keskiosaan sekä ulkoreiden puolelle. Eniten kipua syntyi istuessa pidempiä aikoja sekä kovavauhtisemmassa juoksussa, jossa jalan vieminen pidemmälle eteen askelta ottaessa venytti juurikin kyseisiä kiinnityskohtia. Jalan venyttäminen eteen tuntui takareidessä kovalta repäisyltä jokaisella askeleella. Kevyempi juoksu ja hölkkä onnistuivat helpommin, kun jalan liike jää lyhyemmäksi, eikä varsinaista "kurottamista" eteenpäin tapahdu.

Varsinaisen herätyksen sain viikolla 19, toukokuun puolivälissä. Ensin viikolla olin Samban harjoituksissa, joissa juostiin pyramidi-harjoitus kentällä. Jälkeenpäin aikoja analysoidessa huomasin, että kilometriajat olivat lyhyissäkin vedoissa todella hitaita. Vaikka harjoituksessa ei ollut tarkoitus vetää ihan täysillä, niin ei sen pitäisi ihan noin hitaasti mennä. Toinen kovempi rypistys samalla viikolla oli viikonloppuna, kun oltiin Jussin kanssa kisaamassa Spring Adventuressa. Siellä juoksu oli todella vaikeaa ja tuo jalan kuljettu 12,5 kilsan suunnistusosuus meni läpi hölkkävauhdilla hammasta purren. Näiden tapahtumien jälkeen tilasin Sakari Oravalle ajan ja nyt kuukautta myöhemmin takareisi onkin sitten leikattu. Varsin nopeaa toimintaa, joka sopii mulle paremmin kuin epätietoisena odottelu.

Itse leikkauksessa tehtiin takareiden yläosaan runsaan 10 cm viilto, eli ei mikään tähystys. Biceps jänne on paksu mutta ei kovinkaan kireä. Sen sijaan semimembranosus jänne on turvotuksesta johtuen tavallista paksumpi ja erittäin kireä, kuin viulunkieli Oravan sanoin. Jänneosa katkaistaan osin viistoon ja vieressä kulkeva iskiashermo vapautetaan hamstring jänteistä. Jänneosan puolittainen katkaisun pitäisi tuoda lisää liikkuvuutta lihakselle.



Tyytyväisiä miehiä
Leikkauksen jälkeen ehdin vielä jutella Oravan kanssa, tai itse asiassa juttelemme vielä kolmesti ennen kuin lähdemme sairaalasta kotiin. Kunhan leikkauksesta malttaa palautua ohjeiden mukaan niin jalan pitäisi kestää harjoittelua kuten aikaisemminkin. Seuraavassa postauksessani kerron toipumisesta.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Viikko 23 ja katseet tulevaan

Tällä viikolla selvisi sitten miten tuon takareiden kanssa edetään. Torstaina käytiin taas Sakari Oravan luona sairaala NEOssa ja katsottiin vielä magneettikuvat ja käytiin läpi eri vaihtoehdot. Takareiden kiinnitys istuinkyhmyyn näytti kuvien perusteella aika erilaiselta vertailtaessa oikeaa ja vasenta puolta. Jänteessä oli pientä repeämää ja selkeää turvotusta, jonka takia vasen puoli oli kuvissa selkeästi isompi.

No voisi se parempikin olla
Vaihtoehdot oli käytännössä pidempi juoksutauko ja korvaavaa harjoitusta ja lihaksen vahvistamista tai sitten leikkaus. Ekassa vaihtoehdossa ei ollut ihan takeita miten pitkään homma kestäisi ja paljonko jalalla uskaltaisi harjoitella. Takareisi on aika monessa lajissa keskeisessä osassa, joten se rajoittaa aika paljon tekemistä. Myös leikkauksessa tulee pidempi juoksutauko, noin 2 kuukautta, jonka jälkeen harjoittelun voi hiljalleen aloittaa. Tässä vaihtoehdossa aikataulu on paremmin tiedossa eikä aikaa kulu epätietoisena olemiseen. Aikataulujen osalta kaikki on tietysti arvailua ja perustuu aikaisempaan kokemukseen. Muutama vuosi sitten tehty edellinen leikkaus vaati juurikin saman juoksutauon kuin mitä Orava oli etukäteen sanonut. Näin päädyimme siis leikkaamaan takareiden runsaan viikon kuluttua. Tämän kauden kisojen osalta päätös tarkoittaa sekä Pallaksen että Spartathlonin jäämistä väliin.

Kuluvalla viikolla en ole tehnyt yhtään juoksulenkkiä, kaikki lenkit on tehty fillarilla. Viikonloppuna olen nautiskellut aurinkoisesta ja melko lämpimästä kelistä maantiefillarin kyydissä. Kun yleensä tulee pyöräiltyä lähes pelkästään työmatkoja niin tänä viikonloppuna on ollut erityisen mukavaa ajella pari vähän pidempää lenkkiä. No, ei ne pitkiä lenkkejä olleet kumpikaan, mutta ihan hauskaa joka tapauksessa. Tämäkin herkku saa jäädä hetkeksi leikkauksen takia. Tilanne on kaikin puolin hankala, kun on aina tottunut liikkumaan päivittäin.

Viikon kohokohta oli kuitenkin Suomen polkujuoksumaajoukkueen loistava menestyminen viikonlopun MM-kisoissa. Maija Oravamäen 11. sija naisissa ja Henri Ansion neljäs sija miehissä kertoo selkeän nousujohteisen suunnan jatkuneen suomalaisessa polkujuoksussa.

Henri maalissa. (kuva Suunto-Salomon-Racin-tiimin sivuilta)
Kestävyysurheilun uutisointi.
Kuvia ja tarinaa Suunto-Salomon Racing tiimin sivuilla.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Viikot 21 ja 22 ja Karhunkierros

Pari viikkoa on mennyt edellisestä kirjoituksesta. Treenien puolesta ei ole paljoa kerrottavaa. Sen sijaan viime viikonloppuna Rukalla oli aivan huippu viikonloppu, kun sai olla pari päivää mukana talkoissa ja nähdä isoa kisaa myös pöydän toiselta puolelta. On hyvä nähdä ja tehdä asioita myös huoltopuolella niin muistaa taas arvostaa sitä huimaa panosta, jonka talkooporukka tekee onnistuneen tapahtuman eteen. Karhunkierros alkaa olla jo sen verran iso tapahtumana, että kaikkien palasten toimiminen saumattomasti vaatii jo melkoista suunnittelua. Tässä suhteessa kisakoneisto toimi loistavasti ja kaikki kisaajat saivat varmasti ikimuistoisen tapahtuman.

Itse saavuin Rukalle vasta perjantaina iltapäivällä, jolloin 160 kilsan juoksijat olivat edenneet jo hyvän matkaa. Itsellä iltapäivä ja ilta meni varustetarkastuksia tehdessä. Samassa yhteydessä oli erittäin kiinnostavaa päästä kurkistamaan juoksijoiden reppuihin ja mitä erilaisimpiin varusteisiin ja virityksiin. Muutama hyvä idea tuli napattua itsellekin. Aika paljon keskustelua herättänyt vedenpitävä takki oli yksi 80 kilsan kisaan starttaavilta tarkastettu varuste. Hyvin oli porukka ottamut matkaan teipatuilla saumoilla varustettuja takkeja. Mukaan mahtui myös heikommalla takilla liikkeellä olleita, jotka joutuivat palaamaan varustetarkastukseen uudestaan takkiostosten jälkeen. Yhtään juoksijaa ei kuitenkaan varusteiden takia jäänyt lähtöviivalle.

Oma majapaikka sijaitsi ihan Rukan kisakylän keskustassa Samban varaamissa tiloissa. Vähän oli vaikeuksia saada unen päästä kiinni kaikkien niiden varustetarkastusten jälkeen. Reput ja takit vilisti silmissä vielä jonkin aikaa. Aamulla sitten aamupalan jälkeen varusteiden tarkastus jatkui lyhyempien matkojen osalta ja viimeiset reput käytiin läpi lauantaina aamupäivän aikana. Samalla alettiin valmistelemaan varusteiden tarkastukseen käytettyä isoa telttaa maaliintulijoille ja heidän huoltoon ja ruokailuun sopivaksi. Pöydät ja tuolit laitettiin esille ja pientä purtavaa kannettiin pöytiin. Saattoi siinä tiimellyksessä joku Fazerin sininen mennä huoltoporukankin suuhun. Samalla lämmintä keittoa kisailijoille tehneet kokit saapuivat soppatykkeineen paikalle. Kaikki alkoi olla valmiina ensimmäisille maaliintulijoille.

Ensimmäisenä maaliin saapui 160 kilsan perusmatkalta Samban Juuso Simpanen. Olipa hieno hetki olla vastaanottamassa kuninkuusmatkan uutta mestaria. Tässä Juuson oma tarina viikonlopun kisasta.


Juuson maaliintulon ja huoltohommien jälkeen lähdin tekemään omaa lenkkiä. Kävin hölkkäämässä Konttaisen huollossa ja takaisin. Menomatkalla vastaan tuli sekä 50 kilsan kärki Henri Ansio että 80 kilsan kärki Ruokolaisen Tero. Lumitilanne Valtavaaralla oli lauantaina iltapäivällä jo aika siedettävä.  Perjantaina tilanne on ollut varmaan toisenlainen. Itse juoksin viime vuonna kisassa Rukalta Konttaisiin noin 10 minuuttia nopeammin kuin nyt vuotta myöhemmin lumisissa olosuhteissa. Ero oli ajallisesti aika pieni, vaikka varmaan energiaa tuossa paloi enemmän. Lauantaina lumessa juoksemisen teki hankalaksi se, että kapeassa urassa oli vaikeaa juosta kovempaa, kun siinä menetti tasapainon aika nopeasti. Hitaammin juostessa ei kaatumisia ja liukastumisia sattunut juurikaan. Lyhyen rupattelun jälkeen Konttaisissa lähdin takaisin 50 kilsan kisaassa juosseen Juha Hellsténin kanssa. Paluumatkaan meni hieman menomatkaa hitaammin. Oman lenkin jälkeen loppuilta meni kisakeskuksessa maaliintulijoiden vastaanottamisessa. Oli muuten aivan mahtavaa seurata juoksijoiden iloisia ilmeitä maalissa. Aivan huippu porukkaa!

No minne se pilli on kadonnut?
Nyt tarkkana
Kaikki valmista maaliintulijoille

Valtavaaralla, taustalla Ruka

Lämmin vastaanotto maalissa
Jos on tuo juokseminen välillä rankkaa niin on tuo huoltopuolikin sitä. Iso hatunnosto kaikille kisoja järjestäville tahoille ympäri Suomen.

Omat juoksutreenit ovat olleet aika harvassa viimeisen parin viikon aikana. Tämän viikon maanantaina juoksin töistä kotiin vähän parempaa vauhtia, mutta kipuilu tuolla takareidessä oli kyllä sellaista, ettei ainakaan tuo tulehduskipulääke ole tilannetta auttanut kuten ei ole paljoa nämä vähentyneet juoksulenkitkään. Magneettikuvat ja lausunnot on saatu ja nyt odotellaan Oravan päätöstä miten asiassa edetään. Eiköhän tuossa tulevan viikon alkupuolella jo tiedetä enemmän.