sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Mammuttiruntu 2010 - kisaraportti

Reitinvalinnat olimme suunnitelleet viime vuodesta poiketen helppoja teitä ja uria käyttäen. Varsinaisia oikaisuja metsän poikki ei ollut kuin parilla rastivälillä.

Lähdön tunnelmia.


Ensimmäiset rastivälit (Kaveton - Läyliäinen E - Mäkihuhta: 21,2 km) juostiin melko reipasta vauhtia. RC Eemelit ja Vapaa.info olivat samassa vauhdissa vaikka reitinvalinnat poikkesivat välillä toisistaan. Mäkihuhdan jälkeen emme enää Vapaa.infoa nähneet, mutta Eemeli jatkoi meidän kanssa samassa kyydissä. Vähän siinä välillä kauhisteltiin vauhtia, mutta ei kuitenkaan paljoa kaasujalkaa kevennetty. Selässä ollut reppu tuntui yllättävän kevyelle vaikka matkaan oli pakattu melkoinen määrä tavaraa.

Seuraavat rastivälit (Ruohostenlammi, Läyliäinen: 11,5 km) menivät Eemelin kanssa juosten. Läyliäisissä paikallisen baarin asiakkaat saivat ihmetellä yöllisiä kulkioita. "Elämysmatkalla tässä vaan ollaan", piti kuitata ohi juostessa. Samalla pidettiin lyhyt ruokatauko ja napattiin kävellessä suklaapatukkaa ja juotava. Eemeli meni tässä kohtaa omia menojaan.

Läyliäisen jälkeen oli edessä pidempi kieppi pohjoiseen aina Valajärvelle ja Tervakoskelle asti. Rasteja oli vähän, mutta rastivälit sitäkin pidempiä. Näistä ensimmäinen juostiin Tommin kanssa kahdestaan pohjoisen kautta teitä pitkin Hirvijärvelle. Matkaa tuli 12,3 km. Matkalla tapasimme joitakin Marssiin osallistuvia juoksijoita. Lämpötila oli pudonnut ja tie vaikutti paikoin liukkaalta. Seuraava väli Hirvijärveltä Kesijärvelle oli 17,1 km ainakin tuolta Hirsimäen kautta. Pohdimme tässä pientä oikaisua Pitkäjärventietä pitkin, mutta se olisi vaatinut noin 500 metrin metsäpätkästä suoriutumista. Päätimme kuitenkin lähestyä rastia pitkän kaavan mukaan. Kesijärveltä Valajärvelle oli matkaa 10,1 km ja osuus oli edelleen helppoa tiesuunnistusta. Valajärvelle tullessa Eemeli juoksi meitä vastaan. Hän oli matkalla seuraavalle rastille noin 15-20 minuutin johdossa.

Valajärvi oli pohjoisin rastipiste ja tähän mennessä oli matkaa takana noin 72 km. Tästä reitti kääntyi kaakonsuuntaan Tervakoskelle. Edessä oli 14,9 km rastiväli osittain samaa tietä, josta olimme hetki sitten tulleet. Myös tällä rastivälillä olisi ollut pieni oikomismahdollisuus, mutta tässä kohtaa olisi pitänyt kiertää peltojenreunoja pitkin eikä se oikein houkuttanut. Olihan jalassa kuitenkin valkoiset Mizunon tossut, joita ei sopinut liata. Hieman ennen Tervakoskelle tuloa saimme Eemelin kiinni. Tervakoskella olimme päättäneet täyttää tyhjentyneet vesisäiliömme vaikka sitten järvivedellä jos ei muuta löydettäisi. Onneksi huomasimme kerrostalon seinässä vesipisteen, josta saimme juuri sopivaan aikaan vesitäydennystä. Jonkin aikaa oli jo kulunut juomaa säästellen.

Tervakoskelta oli edessä lyhyt 7,9 km pätkä Launoseen (Launonen). Välille mahtui kuitenkin pienempää polkua ja yksi pellon ylitys. Myös kartassa olleen ojan leveys mietitytti etukäteen. Polun löytymisen kanssa oli pieniä ongelmia, mutta lopulta metsän toisella puolella ollut pelto tuli vastaan. Loppumatka rastille meni turvallisesti tietä pitkin. Seuraava väli Launosesta Retkiojalle oli viimeinen pitkä rastiväli, matkaa oli 15,5 km. Teimme matkalla pienen muutoksen alkuperäiseen reittisuunnitelmaan ja säästimme siinä jonkin verran. Tällä välillä päivä alkoi viimeinkin valkenemaan vaikka sitä ei siinä pilvisessä tihkusateessa helposti huomannutkaan. Sade oli alkanut joskus 3.30 yöllä, mutta se ei missään vaiheessa ollut tihkusadessa kovempaa. Retkiojalta lähtiessämme söimme mukaan pakatut ruisleivät. Nämä tulivatkin juuri oikeaan osoitteeseen, kun vatsassa olikin jo melkoinen nälän tunne.

Seuraava väli Retkiojalta Kiiskilammelle oli 4,2 km, jossa sitten odottikin retken kohokohta: pari ämpärillistä järvivettä etu- ja takapuolelle laiturilla maaten. Tätä oli odotettu pitkään. Toisin kuin viime vuonna uintirasti oli korvattu vesiämpäreillä. Kylvyn jälkeen otettiin repusta kuiva aluspaita ja sukat ja sen jälkeen olo olikin loistava. Aamun tunteina pienestä jäykkyydestä ilmoitelleet etureidet kiittivät kylmästä vesikylvystä ja meno tämän jälkeen tuntui taas huomattavasti paremmalta. Kiiskilammella matkaa oli taitettu noin 115 km.

Seuraavat rastivälit Kytäjä-Usmin ulkoilumaastossa olivat melko selvää suunnistusta. Iso-Kypärä, Iso-Karhu ja Ali-Mattila löytyivät mukavasti ulkoilureitin varrelta.


Maastot olivat jylhiä, mutta parempaa oli vielä luvassa. Moottoritien alituksen jälkeen edessä oli Hyvinkään Sveitsin maastot ja ainakaan maisemat eivät Usmin jälkeen paljoa huonontuneet.




Sveitsinhuipulta lähdimme laskeutumaan takaisin kohti Kytäjä-Usmin maastoja. Matkalla poikkesimme Hyvinkään jäähallilla kahvitauolla. Kisaorganisaatio oli onnistunut mainonnassa oivallisesti, koska kahvilassa Mammuttimarssi tapahtuma tunnettiin ennestään, eikä sitä tarvinnut sen suuremmin selittää. Toki kysymyksiä piisasi melkoisesti, kun niissä varusteissa lompsittiin sisälle jäähalliin.

Kytäjä-Usmi alueen rastit löytyivät yhtä lukuun ottamatta hyvin. Piilolammi E pysyi piilossa pitkään. Emme saaneet millään kartassa olleita polkuja täsmäämään maastossa olleisiin. Lisäksi puiston opastaulut kaipaisivat ainakin sillä suunnalla pientä päivitystä. Aikaa meni hukkaan yli puoli tuntia ja sakkokilometrejä kertyi melkoisesti.

Loppureitin aikana kierrettiin vielä Suolijärvi pohjoisen kautta ja vasta tämän kierroksen jälkeen pääsimme kääntämään nokan kohti maalia. Suolijärven pohjoispuolella teimme lyhyen noin 300 metrin oikaisun Vatsianjärven eteläpuolelta. Viimeiset kilometrit olivat melkoista puurtamista vaikka jalat kyllä tuntuivat edelleen hyvävoimaisilta juostuihin kilometreihin nähden.

Uimarastin jälkeinen kierto Sveitsin kautta oli yhteensä 45,9 km, joka tekee yhteismatkaksi noin 160 km. Aikaa oman kellon mukaan 20.18.

Jälleen kerran hieno reissu Tommin kanssa. Suunnistus onnistui paremmin kuin viime vuonna. Tosin reitinvalinnat olivat tällä kertaa huomattavasti helpompia. Yön aikana ollut sumu ja kosteus haittasivat näkyvyyttä huomattavasti. Välillä ei meinannut tielläkään nähdä onko vieressä peltoa vai metsää. Oikaisut metsän kautta tässä kelissä vaativat oikeita yösuunnistustaitoja. Eli kannattaa panostaa siihen minkä osaa.

Eväitä kului matkalla seuraavasti:
- urheilujuomaa arviolta n. 5 litraa (säiliö ei ollut tyhjä vielä maalissa)
- 2 x battery shottia (matkassa kolme, joista yksi jäi juomatta)
- ruisleipäpari
- 3 x suklaapatukka (joista snickersin pähkinät ei oikein meinannut sulaa mahassa)
- 2 x geeli (mukana 3 geeliä, joista yksi jäi syömättä)
- 1 paahtoleipä (Kiiskilammelta järjestäjiltä saatu)
- puolikas proteiinipatukka (1,5 jäi syömättä)

Kiitokset järjestäjille ja Skylle ja Niilokselle kuvista ja videoista (ja tietysti palkinnosta).

perjantai 29. lokakuuta 2010

Friday night fever - Mammuttiruntu

Nyt olis kaikki kartat ja reittisuunnitelmat tehtynä perjantai-illan juhliin. Myös puku on pesty ja prässätty. Vain kravatti puuttuu.

Tavaraa tuli ehkä hieman enemmän kuin alun perin suunniteltu, joten reppu painaa normaalia enemmän. Netistä haettuja karttoja on printattuna yhteensä 31 kpl A3-kokoisina. Se nippu muuten painaa myös melko paljon. Suklaata on pakattu runsaasti mukaan, samoin juotavaa eri muodoissa. Juomapisteitä ei reitillä liiemmin ole, joten matkalla joutuu varmasti turvautumaan hieman vähemmän tavanomaisiin vedenottopaikkoihin. Vaatepuolella mukaan on pakattu varapaita ja -sukat. Uimarastin jälkeen on varmasti mukava vetää kuivat vaatteet päälle. Viime vuonna ei kroppa lämmennyt uimarastin jälkeen kuin vasta jatkettuamme matkantekoa. Sama pätee varmasti tänä vuonna. Repun painosta ei ole tarkempaa tietoa.

Uutena varusteena on uusi juomasäiliö, jonka tilasin pari viikkoa sitten netistä. Se on 3 litran Camalbak säiliö ja ainakin näin pöytätestauksen perusteella se vaikuttaa paremmalta kuin useita vuosia sitten hankittu edellinen säiliö. Uutena juttuna on säiliön rakenne, jossa säiliö täytetään ja tyhjennetään eri päistä. Aikaisemmassa säiliössä molemmat tapahtuivat saman "korkin" kautta, jolloin säiliön joutui laittamaan reppuun ylösalaisin. Illalla nähdään miten se toimii.


Vaikka reittisuunnitelmat on tehty ei matkaa olla mitattu ihan tarkkaan. Ainut mitä matkan pituudesta voi sanoa on, että meidän reitinvalinnoilla matka on annetun haarukan (130-150km) yläpäässä. Ehkä jopa yli. Kisan jälkeen voi sitten mittailla tarkemmin, mutta nyt sillä ei ole niin väliä. Pisimmät rastivälit ovat kuitenkin lähes 17 km luokkaa. Hauskaa on siis luvassa. Alla vielä rastipisteet kartalta katsottuna.


Näytä Runtu2010 suuremmalla kartalla

maanantai 18. lokakuuta 2010

Viikko 41

Viikko on mennyt vähän suuremman harjoitusmäärän merkeissä kuin edellinen viikko. Kreikasta on aikaa kulunut vasta kolme viikkoa ja nyt takana on jo muutama hyvä treeni. Alkuviikon lyhyet lenkit sujuivat normaaliin tapaan työmatkaliikunnan parissa. Lonkankoukistaja on edelleen hieman "voimaton" edellisen kisan jäljiltä, joten torstaina olikin vuorossa hieronta coachilla.

Perjantain pidin vapaata, koska lauantaina oli vuorossa Montrail. Se oli järjestyksessään neljäs tänä vuonna, mutta vasta ensimmäinen porukassa juostu. Mukana olivat Sanna, Pasi, Tommi, Janne, JTG, Paula, Hietsu. Tässä tyylinäyte hallitusta polkujuoksusta äsken mainitussa juoksujärjestyksessä:


Lämpötila oli aamulla asteen pari plussan puolella ja vähän mietitytti lähtiessä, onko vaatetta tarpeeksi. Vauhti oli alusta lähtien melko reipas näin pitkälle lenkille, joten autoon jätetty varapaita olisi ollut liikaa takin alla. Päivän aikana taisimme saada muutaman lumihiutaleenkin niskaamme, joten saimme nauttia todella hienosta ja kuivasta syyskelistä.

Lähdimme liikkeelle Luukin parkkipaikalta ja kiersimme reitin vastapäivään. Salmessa pidimme lyhyen juomatauon, mutta Haukkalammella taukoi venyi noin 20 minuutin mittaiseksi. Kylmä iskee nopeasti märissä vaatteissa seistessä. Viimeinen osuus Pirttimäestä takaisin Luukkiin alkoi sitten jo painaa jaloissa ja lonkissa vähän enemmän. Tällä välillä huomasi, miten palautuminen on edelleen kesken ja pitkä lenkki tässä vauhdissa alkoi vaatia veronsa. Hietsu, Janne ja Sanna vetivät hyvän kiihtyvävauhtisen vielä loppuun ja saapuivat parkkipaikalle ennen muita.


Sunnuntaina oli tarkoitus pitää lepopäivä ja keskittyä maalaus- ja siivoushommiin, mutta kirkas auringonpaiste sai houkuteltua ulos lyhyelle palauttavalle lenkille. Se tekikin hyvää ja vajaan tunnin lenkin loppuosa sujui jo melko hyvin. Kotiin savuttuani oli postilaatikossa mukava yllätys, kun Jussi oli tuonut Amer Sportsin sidosryhmille tarkoitetun Next- lehden postilaatikkooni. Lehden kannessa komeili Gilian Jornet, josta lehden sivuilla on julkaistu artikkeli. Tämän lisäksi lehdessä on toinenkin ultrajuoksuun liittyvä artikkeli.

Viikon harjoitusmäärät nousivat jo toiselle kymmenelle lähinnä tuon Montrailin ansiosta. Harjoitustunnit yhteensä 11,5, jossa juoksukilsoja 97. Lisäksi 75 minuutin hieronta. Tulevalla viikolla on melko paljon muuta ohjelmaa, mutta yritys on saada muutama hyvä lenkki aikaiseksi. Aikaa tulevaan Mammuttiruntuun on nyt puolitoista viikkoa.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Paluu arkeen

Spartathlonin jälkeiset pari viikkoa ovat olleet suhteellisen rauhallisia. Palasimme takaisin Suomen heti tiistaina, loppujuhlallisuuksien jälkeisenä päivänä. Palautuminen on edennyt nopeasti ja jo torstaina pääsin tekemään ensimmäiset fillarilenkit. Nopea palautuminen on varmasti coachin ansiota, joka käsitteli jalat jo heti kisan jälkeen. Pari käsittelyä lisää seuraavina päivinä nopeutti palautumista entisestään. Tämä tietää hyvää tulevaa Mammuttiruntua ajatellen.

Viime viikko päästiinkin sitten viettämään kokonaisuudessaan kotimaassa. Univelat oli nukuttu pois ja paluu arkeen ja remontin keskelle oli tosiasia. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt lenkkeilyä vaan kahta päivää lukuunottamatta ehdin tehdä jonkinlaisen lenkin joko juosten tai fillaroiden. Eka juoksulenkki kisan jälkeen tuntui aika pahalta, kun alkumatkasta kyljessä tuntui sama pistos kuin itse kisassa. Sen loputtua alkoivat etureidet jumittaa. Loppumatkasta alkoivatkin sitten lonkat tuntua sen verran pahalta, ettei lenkin määränpää tullut yhtään liian aikaisin. Seuraavana päivänä sama lenkki sujui jo paljon paremmin. Viikolle kertyi yhteensä 7,5 tuntia harjoitusta, jossa 67 km juoksua. Seuraavan parin viikon aikana ennen Mammuttiruntua on tarkoitus saada kasaan vielä muutamia hyviä treenejä.

Oman aikansa tulevaa kisaa varten vie varmasti varusteiden suunnittelu. Koska reittipisteet julkaistaan viikkoa ennen kisaa, jää esimerkiksi tossuvalinta kisaa edeltäville päiville. Tossuvalinnassa ratkaisee paljon reitinvalinnat sekä kisaa edeltävä ja kisan aikainen keli. Viime vuonna juoksin Salomonin maastotossulla, mutta se oli väärä valinta, koska hiekkateiden osuus reitistä oli varmaan yli 90% luokkaa. Siinä tavallinen lenkkitossu on paras. Lyhyet metsäosuudet voi mennä varovaisesti tavallisella tossulla. Tosin ainahan sitä pientä kompurointia tapahtuu yöllä metsässä liikkuessa.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Spartathlon 2010 raportti

Tämän vuotinen Spartathlon kilpailu oli toteutuksen suhteen melko erilainen kuin minkälaiseksi olin sen itse etukäteen ajatellut.

Acropolis-kukkulalla oli ennen kisaa paljon tuttuja ystäviä aikaisemmista kilpailuista. Aika meni kuvia ottaen ja kuulumisia vaihdellen. Ennen lähtölaukausta oli vuorossa vielä onnen toivotukset.

Hiyama Kazushige ja minä

Kilpailu lähti liikkeelle hyvin. Alkuvauhti oli melko reipas kärkijuoksijoiden lähtiessä liikkeelle todella kovaa. Vaikka itsekin juoksin alun reipasta vauhtia, en kuitenkaan ohitellut paljoakaan porukkaa vaan juoksin suurin piirtein niillä tienoilla, joista olin kisaan lähtenyt. Liikennejärjestelyt sujuivat Ateenan keskustassa hyvin eikä mitään hämminkiä sattunut alkumatkasta. Ateenalaisilla moottoripyöräilijöillä on kyllä ajotyylistä päätellen jonkinasteinen kuoleman kaipuu. Sen verran hurjaa oli meno sivusta seurattuna. Lämpötila oli muuten aamulla sopivan lämmin eikä kylmä tullut edes kisan lähtöä odotellessa.

Hieman normaalia korkeampi syke vaivasi taas tämän kisan alkua. En tiedä tarkkaan mistä se tällä kertaa johtui. Liian kuumasta kelistä se ei kuitenkaan johtunut. Maratonin täyttyessä kello näytti noin 3.40. CP8:lla olleet energia geelit ja patukat sain syötyä hyvin. Tästä eteenpäin en kuitenkaan saanut oikein mitään kiinteää alas.

Hellas Canissa oli coachi vastassa. Aikaa oli kulunut 7.30, eli hieman nopeammin kuin kaksi vuotta sitten. Sanoin coachille jo tuossa vaiheessa, että alkuperäisen aikataulun voi nyt unohtaa ja tavoite on ainoastaan maaliin pääsy. Mikäli ei ruoka alkaisi maistumaan, olisi edessä todella pitkä ja vaikea tie. Sain syötyä pari lusikallista pastaa ja hieman riisifruttia.
Hellas Canissa


Seuraava väliasema oli kisan puolessa välissä antiikin Nemeassa (123km). Tällä välillä kasvanut energiavaje alkoi vaikuttaa ensimmäistä kertaa. Juoksun väliin tuli jo tässä vaiheessa paljon kävelyä vaikka reitti on pääosin tasaista tietä. Jalat olivat edelleen hyvässä kunnossa, mutta voimia ei tuntunut riittävän pidempään yhtämittaiseen juoksuun.

CP32:lla Halkion kylässä odotti otsalamppu. Vielä sitä ei tarvinnut, mutta viime vuotisesta Sakurasta viisastuneena en ollut jättänyt sitä liian myöhäiseen huoltopisteeseen. Vähän tämän jälkeen alkoi kevyt sadekuuro, joka kesti noin 20 minuuttia. Ei siinä muuta kuin paita kastunut, sadetta tuli sen verran vähän. Vähän ennen Nemeaan tultaessa laitoin otsalampun päälle. Sade tuntui kylmältä, mutta en murehtinut sitä, koska muistin, että Nemeassa minua odottaisi pitkähihainen paita. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan drop bägiä avatessani huomasin sen sisältävän vain geeliä ja patukkaa. Nopea tarkistus lunttilapusta paljasti, että pitkähihainen paita olikin vasta Lyrkiassa, jonne oli matkaa vielä 25 km matkaa.
Yritin syödä pari lusikallista riisifruttia ja kuumaa hunajateetä, jonka jälkeen jatkoin matkaa. Sateen tauottua paitakin alkoi kuivua eikä kylmyys enää vaivannut. Vauhti pysyi suunnilleen samana aina Lyrkiaan asti. Yö oli lämpimämpi kuin mitä se oli pari vuotta sitten. Tai sitten ero päivälämpötilaan oli pienempi, jolloin yölämpötilakin tuntui mukavammalta. Lyrkiaan saavuin vajaat 30 minuuttia nopeammin kuin kaksi vuotta sitten.

Lyrkiassa puin pitkähihaisen päälleni saman tien, mutta lyhyen juoksun jälkeen se tuntui liian kuumalle. Jatkoinkin lyhyellä paidalla ja laitoin pitkähihaisen vyölle odottamaan parempaa hetkeä. Lyrkiasta Nestaniin on matkaa 23 km ja kaksi vuotta sitten oli tähän osuuteen mennyt aikaa hieman yli 4.30. Se on melko hidasta menoa, mutta toisaalta osuus sisältää myös Sangas-vuoren ylityksen. Tänä vuonna osuus oli todella hidas vaikka en ainakaan muista pitäneeni yhtään pidempää taukoa huoltopisteillä. Aikaa tähän osuuteen meni 5.10, joka tarkoittaa käytännössä pelkkää kävelyä. En ymmärtänyt vauhdin hidastuneen niin paljoa kuin vasta Nestanissa, jossa näin väliaikani. Itse vuoren ylitys sujui paremmin kuin viimeksi. Tällä kertaa pystyin jopa juoksemaan hieman vuorenrinnettä alaspäin tultaessa. Yritin kuitenkin varoa etureisiä, etteivät ne menisi kokonaan tukkoon.

Vuorenylityksen jälkeen jalat tuntuivat edelleen hyväkuntoisilta. Energiat olivat kuitenkin loppu ja eteneminen lähes pelkästään kävelyä. Nestanissa olin puoli viideltä aamulla. Tänne olin jättänyt myös varakengät, mutta nyt jalat ja erityisesti jalkapohjat tuntuivat sen verran hyviltä, etten vaihtanut kenkiä.
Nestanista Tegeaan on matka vajaat 24 km. Havaittuani nyt hitaan vauhtini yritin pitää selkeämpiä juoksupätkiä kävelyn välissä. Se tuntui onnistuvan, mutta energioiden kanssa ongelmat jatkuivat. Matka jatkui hunajateen ja veden voimalla. Kaikki yritykset saada jotain kiinteää alas päättyivät huonosti.

Tegeaan tulin runsaassa kolmessa tunnissa. Se tuntui hyvälle. Istuin alas tuolille huoltopisteellä ja hörpin hieman teetä. Samalla iski valtava horkka ja kylmä. Yritin pysytellä lämpimänä teen avulla, mutta lopulta huoltoväki taluttivat minut telttaan paksujen vilttien alle. Päätin pitää pidemmän huoltotauon tässä kohtaa, koska jatkaminen tuntui nyt mahdottomalta. Taukoon kului aikaa runsas tunti, jonka aikana lepäilin ja join teetä. Ruoka ei edelleenkään maistunut.
Puoli yhdeksän maissa lähdin kävelemään Tegeasta eteenpäin. Aikaa oli vielä runsaasti jäljellä, mutta niin oli matkaakin. Otin lyhyitä juoksupätkiä kävelyn väliin, mutta vauhti oli todella säälittävä. Jalat tuntuivat sinänsä olevan kunnossa, mutta kun energiaa ei ollut muuta kuin mitä hunajateen kautta oli saanut hankittua, niin meno oli melkoisen rauhallista.

Aamupäivä meni sitten valtatietä hoiperrellessa. Jossain vaiheessa aamupäivää näin Helenan ja Masan. Silloin matkaa oli jäljellä noin 33 km. Sanoin käveleväni hitaasti maaliin, koska aikaa oli kuitenkin runsaasti. Tämän jälkeen meni yksi tai kaksi huoltopistettä, kun jouduin taas menemään pitkälleni lepäämään. Huoltohenkilöstön auton takapenkillä maatessani iski taas horkka. Tässä kohtaa taivuin lääkärin kehotukseen jättää kisa kesken. Se oli huoltopiste 67, yksi väli ennen Monumenttia.

Tästä eteenpäin sainkin yksityiskuljetuksen ensin Monumentin huoltoteltalle ja siitä eteenpäin Sparttaan. Parin tunnin nesteytyksen jälkeen olo oli paljon parempi ja ehdimmekin katsomaan viimeisiä urheita maaliintulijoita.

Keskeytyksestä huolimatta en tuntenut suurempaa pettymystä. Tällä kertaa ongelmat vatsan kanssa olivat sitä luokkaa, ettei niitä saanut ratkaistua kisan aikana. Ehkä pidempi huoltotauko Hellas Canissa olisi auttanut, mutta siinä vaiheessa en vielä uskonut ongelmien olevan niin pahat matkan edetessä. Vatsan toimimattomuus saattoi johtua liiallisesta suolatablettien syömisestä. Niitä tuli popsittua hellekelin mukaan vaikka hellettähän tuolla ei ollut. Toinen mahdollinen syy saattaa olla kisaa edeltävässä ruokailussa. Hotel Londonin notkuvat lihapöydät eivät ole ehkä parasta ruokaa kisan alla tällaiselle semi-vegelle.

Toisaalta kisassa nähtiin muilta suomalaisilta hienoja suorituksia. Heidän puolesta oli hienoa olla iloinen. Onnittelut vielä Harrille, Arille, Ekalle, Tuulalle, Pertille ja molemmille Petreille. Kiitokset vielä kaikille huoltajille.

Ehkäpä hienoin juttu koko reissussa oli Heleen ja Peter Vennikkaan maaliintulo. Siihen eivät monet uskoneet itse mukaanlukien. Heidän suorituksensa antaa varmasti kipinää monelle hitaasti kiiruhtavalle.

Omat väliajat:
CP/Nimi(km) sija kello kokonaisaika osuusaika
CP10/Megara (40km) 33. Heerman 10.27 (3.27) 3.27
CP22/Hellas Can (81km) 24. Heerman 14.30 (7.30) 4.03
CP35/Anceant Nemea (124km) 21. Heerman 19.47 (12.47) 5.17
CP43/Lyrkia (148,5km) 18. Heerman 23.07 (16.07) 3.20
CP52/Nestania (172km) 19. Heerman 03.17 (21.17) 5.10
CP60/Alea Tegea (195km) 21. Heerman 07.22 (24.22) 3.05
CP67 quit

Kuvia tämän vuotisesta reissusta löytyy täältä.

Treeniyhteenveto 2023

Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta: Koko...