sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Viikko 20 ja Siikajärvi-kierros

Alkuviikolla riitti vielä kylmää keliä, mutta viikonlopulle lämpömittari alkoikin  näyttää parempia lukemia. Helleraja taisi mennä perjantaina rikki ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Kauan on tätä odotettu. Ensimmäinen pääskynenkin näkyi perjantaina.

Sunnuntaina oli jo varsin keväistä


Treenipuolella tilanne näyttää menevän huonompaan suuntaan. Takareisi on vaivannut edelleen ja kovia treenejä on jouduttu jättämään jo väliinkin. Istuminen on aika myrkkyä varsinkin jos edellisenä päivänä on tullut tehtyä edes jonkinlainen juoksulenkki. Tiistaina sain tarpeekseni tilanteesta ja tilasin ajan Sakari Oravalle. No, vapaita aikoja löytyi ja jo torstaina istuskelin Oravan huoneessa kertomassa taas miten tähän on tultu. Ensin toki käytiin läpi edelliset vaivat, joiden takia olen samassa tuolissa istunut.

Siinä sitten käytiin läpi mitä kaikkea on tullut talven aikana treenattua ja varsinkin sitten helmikuun jälkeistä aikaa, kun vaivat alkoivat. Tämän lisäksi muutaman liikkuvuustestin jälkeen Oravan diagnoosi alkoi olla melko selvä. Pääepäilty on nyt jonkinasteinen Hamstring-syndrooma, mutta asian varmistamiseksi tarvittaisiin vielä magneettikuvat takareidestä. Jos tilanne on ehtinyt edetä liian pahaksi, voi edessä olla leikkaus. Seuraavaksi hankitaan ne magneettikuvat ja sitten nähdään miten homman kanssa edetään. Samalla nautitaan parin viikon mittaisesta tulehduskipulääkityksestä.

Totaalista juoksukieltoa ei kuitenkaan onneksi tullut, joten pientä liikunta on pystynyt tekemään mukavan lämpimässä toukokuisessa kelissä. Orava ei kuitenkaan suositellut osallistumista viikon päästä juostavalle Karhunkierroksen viiskymppiselle, joten ensi viikonloppu meneekin sitten Rukalla puhtaasti talkoiden parissa.

Treenitunteja kertyi tälle viikolle vaatimattomat seitsemän. Parina päivänä tuli käytyä fillarilla töissä. Lisäksi maanantaina jooga ja keskiviikkona core-treeni salilla. Keskiviikkona juoksin 50 min aamulenkin töihin.
Kesäpyöräkin on päässyt ulos varastosta
Perjantaina olimme Nuuksio-hotellilla kuuntelemassa paikallista bändiä StickVille, jonka tahdissa oli mukavaa vaihtaa kuulumisia paikallisten kanssa.



Lauantaina oli paikallinen asukasyhdistys järjestänyt Siikajärvi-kierroksen, jossa olimme Antin kanssa opastamassa tilaisuuteen tulleita juoksijoita. Paikalle tuli noin parikymmentä juoksijaa nauttiman aurinkoisesta ja lämpimästä kelistä. Erivauhtisia ryhmiä ei sen suuremmin tarvinnut järjestää, kun osa lähti merkattua reittiä kiertämään omalla vauhdilla ja loput lähtivät Antin ja minun kyytiin ja loput viimeisenä tulevaan kävelyryhmään. Järven ympäri matkaa tulee noin 7 kilsaa vaihtelevalla reitillä, jolla suurin osa on asfalttia ja lopussa pieni pätkä hiekkatietä. Tämän jälkeen käytiin vielä Antin kanssa kiertämässä vähän polkuja, jossa ehdittiin vaihtaa ajatuksia syksyn Spartathlonista.

Antin kanssa juoksuopastusta


Sunnuntaina käytiin Oittaan Herttuan Don Validon kanssa juoksemassa runsas tunti Nuuksion poluilla. Tänään aiheet keskittyivät viikon päästä juostavaan Karhunkierrokseen ja siihen perusmatkaan. Toivotaan, että reitti ehtii kuivua ja viimeisetkin lumet sulaa seuraavien päivien aikana.

Karhunkierroksen keliin liittyy tänä vuonna paljon epävarmuuksia ja siksi mukaan kannattaa pakata myös sellaista, jota ei normivuonna arvele tarvitsevansa. Ei ne siellä drop-bägissä paina ne ylimääräiset tavarat ja jos niitä ei sitten tarvitsekaan. Vuoden 2014 raporteista löytyy arvokasta tietoa, jota kannattaa pohtia. Mikäli lunta on, niin yksi isoimmista asioista, johon itse panostaisin on säärien suojaaminen. Tämä pätee kaikille matkoille. Tässä lyhyt ote polkuapinan 2014 raportista:

"Hangen reuna oli yöllä melko terävä ja ilmeisesti erityisesti alamäkeen laskeuduttaessa lumi hakkasi sääriin ja teki etelänpojan prinsessasääristä selvää jälkeä. Jossain 5 km kohdalla huomasin, että jokainen umpihankiaskel jätti veriläikän kinoksen reunaan. Vaihtoehtoja tilanteen parantamiseksi tuli pohdittua, mutta mikään silloin ilmaantunut idea ei oikein houkutellut. Jos sääret olisi teipannut, niin teippejä irti repiessä olisi haavat tuntuneet varmasti mukavilta. Loppujen lopuksi tuli tehtyä sitten ehkä se kaikista tyhmin valinta eli en tehnyt mitään vaan ajattelin odotella, että 53km kohdan drop bagistä saisi talvitrikoot jalkaan. Jälkiviisaana täytyy todeta, että olisi pitänyt heittää irtohihat käsistä jalkoihin ja teipata buffit vielä lisäpehmukkeeksi, mutta eipä tullut silloin mieleen. Matkan edetessä alkoi jokainen hankeen uppoaminen jopa pelottamaan takaraivossa, kun sääret alkoivat olla käsitellyt."

Mikäli lunta ja märkää sohjoa on, niin toinen iso asia on varmaan jalkojen ja erityisesti jalkaterän pitäminen kuivana ja lämpimänä mahdollisimman pitkään. Vedenpitävät sukat, kuten Sealskinz, olen itse todennut erittäin hyviksi nyt keväisillä metsä- ja polkulenkeillä, kun vesi on puroissa ja soissa vielä erittäin kylmää.

Rukan sääennusteen mukaan, perjantain ja lauantain välinen yö menee pakkaselle, joten Hautajärven drop-bägiin kannattaa laittaa lämmintä vaatetta. Ei se päivälämpötilakaan montaa astetta ole, joten lopussa, kun energiat on vähissä, se ylimääräinen paita ja kunnon vedenpitävä takki voivat pelastaa koko reissun. Ja sitten on tietysti se henkinen puoli. Sen merkitys on tänä vuonna suuri. Kenellä riittää päätä puskea lumisohjossa ja ketä on lannistunut jo lähtöviivalla.

Toivotan kaikille nautinnollista matkaa. Nähdään viikonloppuna Rukalla!

1 kommentti:

Mika kirjoitti...

Hyviä ja tärkeitä vinkkejä KK:n matkaaville, toivottavasti menevät perille. Aika hankalaa lienee tänäkin vuonna pisimpien matkojen läpäisy.

Toivottavasti Oittaan herttua on palautunut lentsustaan ja Simpanenkin olisi edellisvuotta onnekkaampi niin nähtäisiin mielenkiintoisen parivaljakon raastamista läpi kinosten.