sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Viikot 21 ja 22 ja Karhunkierros

Pari viikkoa on mennyt edellisestä kirjoituksesta. Treenien puolesta ei ole paljoa kerrottavaa. Sen sijaan viime viikonloppuna Rukalla oli aivan huippu viikonloppu, kun sai olla pari päivää mukana talkoissa ja nähdä isoa kisaa myös pöydän toiselta puolelta. On hyvä nähdä ja tehdä asioita myös huoltopuolella niin muistaa taas arvostaa sitä huimaa panosta, jonka talkooporukka tekee onnistuneen tapahtuman eteen. Karhunkierros alkaa olla jo sen verran iso tapahtumana, että kaikkien palasten toimiminen saumattomasti vaatii jo melkoista suunnittelua. Tässä suhteessa kisakoneisto toimi loistavasti ja kaikki kisaajat saivat varmasti ikimuistoisen tapahtuman.

Itse saavuin Rukalle vasta perjantaina iltapäivällä, jolloin 160 kilsan juoksijat olivat edenneet jo hyvän matkaa. Itsellä iltapäivä ja ilta meni varustetarkastuksia tehdessä. Samassa yhteydessä oli erittäin kiinnostavaa päästä kurkistamaan juoksijoiden reppuihin ja mitä erilaisimpiin varusteisiin ja virityksiin. Muutama hyvä idea tuli napattua itsellekin. Aika paljon keskustelua herättänyt vedenpitävä takki oli yksi 80 kilsan kisaan starttaavilta tarkastettu varuste. Hyvin oli porukka ottamut matkaan teipatuilla saumoilla varustettuja takkeja. Mukaan mahtui myös heikommalla takilla liikkeellä olleita, jotka joutuivat palaamaan varustetarkastukseen uudestaan takkiostosten jälkeen. Yhtään juoksijaa ei kuitenkaan varusteiden takia jäänyt lähtöviivalle.

Oma majapaikka sijaitsi ihan Rukan kisakylän keskustassa Samban varaamissa tiloissa. Vähän oli vaikeuksia saada unen päästä kiinni kaikkien niiden varustetarkastusten jälkeen. Reput ja takit vilisti silmissä vielä jonkin aikaa. Aamulla sitten aamupalan jälkeen varusteiden tarkastus jatkui lyhyempien matkojen osalta ja viimeiset reput käytiin läpi lauantaina aamupäivän aikana. Samalla alettiin valmistelemaan varusteiden tarkastukseen käytettyä isoa telttaa maaliintulijoille ja heidän huoltoon ja ruokailuun sopivaksi. Pöydät ja tuolit laitettiin esille ja pientä purtavaa kannettiin pöytiin. Saattoi siinä tiimellyksessä joku Fazerin sininen mennä huoltoporukankin suuhun. Samalla lämmintä keittoa kisailijoille tehneet kokit saapuivat soppatykkeineen paikalle. Kaikki alkoi olla valmiina ensimmäisille maaliintulijoille.

Ensimmäisenä maaliin saapui 160 kilsan perusmatkalta Samban Juuso Simpanen. Olipa hieno hetki olla vastaanottamassa kuninkuusmatkan uutta mestaria. Tässä Juuson oma tarina viikonlopun kisasta.


Juuson maaliintulon ja huoltohommien jälkeen lähdin tekemään omaa lenkkiä. Kävin hölkkäämässä Konttaisen huollossa ja takaisin. Menomatkalla vastaan tuli sekä 50 kilsan kärki Henri Ansio että 80 kilsan kärki Ruokolaisen Tero. Lumitilanne Valtavaaralla oli lauantaina iltapäivällä jo aika siedettävä.  Perjantaina tilanne on ollut varmaan toisenlainen. Itse juoksin viime vuonna kisassa Rukalta Konttaisiin noin 10 minuuttia nopeammin kuin nyt vuotta myöhemmin lumisissa olosuhteissa. Ero oli ajallisesti aika pieni, vaikka varmaan energiaa tuossa paloi enemmän. Lauantaina lumessa juoksemisen teki hankalaksi se, että kapeassa urassa oli vaikeaa juosta kovempaa, kun siinä menetti tasapainon aika nopeasti. Hitaammin juostessa ei kaatumisia ja liukastumisia sattunut juurikaan. Lyhyen rupattelun jälkeen Konttaisissa lähdin takaisin 50 kilsan kisaassa juosseen Juha Hellsténin kanssa. Paluumatkaan meni hieman menomatkaa hitaammin. Oman lenkin jälkeen loppuilta meni kisakeskuksessa maaliintulijoiden vastaanottamisessa. Oli muuten aivan mahtavaa seurata juoksijoiden iloisia ilmeitä maalissa. Aivan huippu porukkaa!

No minne se pilli on kadonnut?
Nyt tarkkana
Kaikki valmista maaliintulijoille

Valtavaaralla, taustalla Ruka

Lämmin vastaanotto maalissa
Jos on tuo juokseminen välillä rankkaa niin on tuo huoltopuolikin sitä. Iso hatunnosto kaikille kisoja järjestäville tahoille ympäri Suomen.

Omat juoksutreenit ovat olleet aika harvassa viimeisen parin viikon aikana. Tämän viikon maanantaina juoksin töistä kotiin vähän parempaa vauhtia, mutta kipuilu tuolla takareidessä oli kyllä sellaista, ettei ainakaan tuo tulehduskipulääke ole tilannetta auttanut kuten ei ole paljoa nämä vähentyneet juoksulenkitkään. Magneettikuvat ja lausunnot on saatu ja nyt odotellaan Oravan päätöstä miten asiassa edetään. Eiköhän tuossa tulevan viikon alkupuolella jo tiedetä enemmän.


Ei kommentteja:

Viikko 49 ja rauhallinen aloitus

Tällä viikolla alkanut suunnitelmallisempi jakso tähtää sinne helmikuun lopulle ja TGC125 läpäisyyn. Kuten edellisessä postauksessa kerroin...