sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Viikko 46 ja treenit alkaa sujumaan

Taas on yksi viikko enemmän kulunut juhannusviikolla tehdystä Hamstring-leikkauksesta. Huomenna tulee tarkalleen viisi kuukautta kuluneeksi itse leikkauspäivästä. Tästä ajasta viimeiset kolme kuukautta olen jo saanut hiljalleen aloittaa myös juoksutreenit. Pienin askelin on kroppaa ja erityisesti leikattua takareittä totutettu takaisin siihen normaaliin rytmiin, jossa juoksu on kiinteä osa jokapäivästä elämänmenoa.

Leikkauksen jälkeisen ajan liikunnanhimoa on ruokittu myös uimalla ja pyöräilemällä, kun jalka ei ole vielä kestänyt niin paljoa juoksua kuin itse olisi halunnut. Syksy on ollut jatkuvaa kropan kuuntelua. Jokaista pienenpientä signaalia on ensin pelästytty, jonka jälkeen asiaa on yritetty analysoida tarkemmin. Ehdottoman varmaan syy-seuraus suhdetta ei ole voinut useinkaan löytää vaan usein miten asiat ovat vain todennäköisesti johtuneet tietystä harjoituksesta tai venyttelyn vähäisyydestä tai jostain ihan muusta. Ehkäpä tärkeintä tässä onkin ollut kiputilanteisiin nopeassa reagoinnissa ja esimerkiksi harjoittelun keventäminen silloin, kun ei ole ollut ihan varma onko rasitustaso hieman liikaa tässä kohtaa kuntoutusta.

Koko syksyn harjoittelu on ollut tavallaan takareiden kannalta ihan äärirajoilla menemistä. Pitää "vain" yrittää tunnistaa milloin harjoittelu on liian rasittavaa leikatulle lihakselle ja keventää toivottavasti ajoissa. Toisaalta harjoittelun kautta lihas myös kasvaa ja paranee ja jokaisen hyvän harjoituksen jälkeen se kestää taas vähän enemmän seuraavassa harjoituksessa. Haaste onkin juuri sen oikean rasitustason löytäminen, riittävän levon ja korvaavan harjoittelun tekeminen.

Leikkauksen jälkeen uskoin pääseväni nopeammin juoksutreenien pariin, mutta kuntoutus on ollut alussa ennakoitua pidempi. Toisaalta olihan kyseessä iso leikkaus, isompi kuin itsekin alussa ymmärsin. Vaikka leikkauksen jälkeen tuli kaksi kuukautta juoksutaukoa on sen jälkeiset kolme kuukautta olleet hidasta eteenpäin menoa. Ehkäpä juuri sen tiedostaminen, että kyseessä oli iso leikkaus, on myös henkisesti helpottanut kuntoutuksen hitaassa etenemisessä. Takareidelle pitää vain antaa tarpeeksi aikaa niin kyllä se siitä vielä pääsee pidempien lenkkien pariin.

Yksi virstaanpylväs ohitettiin tällä viikolla, kun juoksin ensimmäisen yli kahden tunnin lenkin. Tai oikeasti niitä kahden tunnin lenkkejä tili jopa kaksi. Muutenkin tämän viikon juoksumäärät löivät taas kaikki ennätykset, siis leikkauksen jälkeiset ennätykset. Viikon kokonaistreenit oli noin 14h, jossa juoksua 68km/7:50h ja fillaria 110km/5:45h sekä yksi salitreeni.

Samban yhteislenkki lauantaina

Vettä riitti sunnuntaina Haukkalammen tienoilla

Sunnuntain kulkupeli 3,5 tunnin lenkillä

Takarengas tyhjentyi viimeisillä kilsoilla.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Viikko 45 ja viikonloppu Vierumäellä

Vuosi lähenee loppua, mutta kelit ovat tälläkin viikolla olleet tukevasti lämpimän puolella. Alkuviikosta taisi yhtenä yönä käväistä pakkasella, mutta muuten on ollut lämpöasteita. Aurinkokin taisi kurkata pilvien takaa ainakin perjantaina.

Treenien puolesta tällä viikolla oli tarkoitus kokeilla hieman lisätä määrää ja juosta ainakin viisi lenkkiä. Tämä onnistuikin aika hyvin vaikka viikolla olikin pientä aikataulupainetta. Toisaalta viikonloppu oli tarkoitus viettää Vierumäellä, joten siellä ainakin olisi aikaa ulkoilla.

Maanantaina menin aamulla fillarilla töihin ja töiden jälkeen olikin taas joogan aika. Tiistaina ajoin fillarilla töistä kotiin, kun maanantaina kotiintulo hoitui muiden menojen takia autolla. Kävin tiistaina myös Tonderin Jarmolla ihmettelemässä tuota lantion asentoa ja SI-nivelen liikkuvuutta tai tarkemmin sanottuna sen puutetta. Tähän pitää löytää jotain parannusta ennen suurempia treenimääriä.

Keskiviikkona kävin lounastunnilla salilla ja illalla juoksin runsaan tunnin lenkin poikkeuksellisesti asfaltilla. Taisi olla ensimmäinen yli kympin lenkki asfaltilla pitkään aikaan. Kai se on hyvä totutella juoksemaan vähän kovallakin alustalla helmikuun TGC:tä varten. Torstaina juoksin tunnin ja kolme varttia Nuuksion poluilla lamppu päässä. Kiersin lopussa vielä Soidinsuon ja meinasin eksyä, kun Metsähallituksen toimesta suon ympäri on laitettu useita uusia viittoja. Sitä meinaa mennä ihan sekaisin tutussa metsässä, kun tuollaisia tulee vastaan.

Soidinsuon uusia opasteita

Perjantaina juoksin matolla kympin. Tämä oli ensimmäinen varovainen kokeilu nostaa vähän vauhteja hallitussa ympäristössä ja ilman suurempia tavoitteita. Nostin vauhtia hieman jokaisella kilometrillä. Meno tuntui suhteellisen hyvältä vaikka eihän tuo vauhti vielä kummoista ollut. Näitä treenejä vaan lisää niin eiköhän tästä hyvää tule.

Perjantaina lähdimmekin tosiaan viettämään viikonloppua Vierumäelle. Sadetta oli luvattu koko viikonlopuksi ja tällä kertaa sääennuste ei pettänyt pisaraakaan. Perjantainen auringonpaiste oli kaukainen muisto sunnuntaisessa räntäsateessa ja viimassa. No eipä se paljoa haitannut, kun hienot polkumaastot kompensoivat omalla kauneudellaan. Poluilla ei tungosta ollut ja yksin sai kierrellä jo tutuksi tulleita paikkoja.










Viikolle kertyi viidestä lenkistä yhteensä 60km/6h. Siihen vielä muut ulkoilut päälle niin treenitunteja kertyi noin 9,5 tuntia.

Buff Trail Tourille valittiin tällä viikolla yksi uusi osakilpailu. Alkukarsintojen jälkeen jäljellä oli kaksi kisaa, Aulanko Tower Trail sekä Tahko Trail, joiden kesken valinta tapahtui äänestyksellä. Perjantaina päättyneen äänestyksen voitti Aulanko Tower Trail, jossa kisataan siis ensi vuoden Buff Trail Touria kesäkuun lopussa. Myös Tahkolla kisataan ensi vuonna vaikka Tourin osakilpailua siitä ei tullut. Trailrunning.fi uutisointi.

Omakin osallistuminen Buff Trail Tourille on kiinnostanut jonkin aikaa ja ehkä ensi vuonna siihen voisi olla mahdollisuuksia. Tourin kasvattaminen yhdellä lisäkisalla helpottaa jonkin verran suunnittelua kisakalenterin kannalta. Pitääkin kohta alkaa suunnitella miten Touri voisi istua omaan ensi vuoden kalenteriin.

Toinen ensi kesän mielenkiintoinen uutuus on Kainuu Swimrun leiri kesäkuussa. Siinä olisi neljän päivän tehopaketti Swimrun-lajiin tutustumiseen. Leirin järjestää Sotkamossa asuva Hyppölän nelihenkinen perhe, jolla löytyy rautaista osaamista sekä kestävyysurheilun että uinnin parista. Ehkäpä tuo uintitekniikka loksahtaisi paremmin kohdalleen tällä leirillä.



sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Viikko 44 ja jäämelontaa

Melko vaihtelevaa on kelit taas olleet tällä viikolla. Alkuviikosta oli pakkasta yötäpäivää ja loppuviikosta lämpöasteita on päivällä ollut jopa kuuden asteen verran. Ensi viikon ennuste lupailee etelän virtauksia ja lämmintä useamman asteen verran. Talven odottelu jatkuu.

Alkuviikko eteni treenien osalta lähes peruskaavalla. Maanantai ja keskiviikko menivät työmatkapyöräilyn merkeissä. Pakkasaamut tekivät sen, että hankalimmat paikat piti ottaa hieman varovaisemmin, kun tie näytti olevan paikoin jäässä. Nastoja ei ollut vielä alla ja ne mutkat, joissa olen aikaisemmin liukkaalla kaatuillut mentiin nyt hiljaksiin rullaten. Kertaakaan en kaatunut mikä oli kaikin puolin positiivista. Maanantaina oli lisäksi jooga, jossa syyskausi on edennyt jo pitkälle.

Tiistaina kävin Nuuksion poluilla töiden jälkeen. En ymmärtänyt ottaa otsalamppua mukaan ja loppulenkki meni melko pimeässä metsässä. Viideltä on jo niin pimeää, että lampulle olisi tarvetta. Samoin heijastinliiville, jos juoksee teillä. Lähes täysikuu nousi lenkin aikana taivaalle tervehtimään pimeässä juoksevia.

Ohutta jäätä Nuuksion järvillä
Torstaina juoksin aamulla töihin vajaan kympin lenkin. Meno tuntui yllättävän hyvältä.

Perjantaina starttasimme töiden jälkeen Jussin mökille, jossa suunnitelmissa oli tehdä yksi pidempi melontaretki ja käydä hieman hölkkäilemässä. Kaikki meni suunnitelmien mukaan siihen asti kunnes saavuimme mökille ja huomasimme viereisen järven olevan tukevasti jäässä. Tässä kohtaa tukeva tarkoittaa noin 3-4 cm jäätä, joka kesti hyvin parin polkujuoksijan painon. Melonnan sijasta perjantai-ilta meni runsaan tunnin lamppulenkin merkeissä. Reitille kertyi hiekkatietä, polkua ja umpimetsää. Vajaan parin kilsan metsäoiko onnistui kuun loisteen avulla hienosti.

Lauantaiaamu meni paksua jäätä ihmetellessä ja uuden suunnitelman tekemisessä. Melontaa ei ollut kokonaan unohdettu vaan ajatus siitä oli koko ajan taustalla. Lopulta teimme laiturin viereen kajakin mentävän aukon jäähän. No, siitä se nälkä kasvoi vain pahemmaksi ja seuraavaksi kokeilimme kaksikkoa jään pinnalla. Melaa ei tietenkään voinut käyttää, joten päädyimme käyttämään vanhoja hiihtosauvoja. Kaksikko liikkui jäällä yllättävän hyvin. Hartiat ja kädet eivät kuitenkaan tykänneet kyseisestä tyylistä vaan vaativat lepoa jo pienen pyrähdyksen jälkeen. Alla pientä tyylinäytettä.




Videot löytyy FB:n puolelta.
Jäämelonnan jälkeen lähdimme kiertelemään taas polkuja. Kävimme vanhalla Pirunkirkolla, joka oli aivan musertavan valtava. Jonkinlaisen perspektiivin paikasta saa tuosta alla olevasta kuvasta, jossa Jussi seisoo kirkon porteilla.

Pirunkirkolla

Poluilla
Aurinkokin paistoi hetken
Polkulenkin yhteydessä juoksimme vähän isomman järven kautta, joka ei näyttänyt olevan jäässä kuin hieman toiselta rannalta. Tästä saimmekin ajatuksen tulla kanootilla isommalle järvelle ja toteuttaa haaveeksi jäänyt melontaosuus. Haasteeksi muodostui kuitenkin tässä kohtaa kattotelineiden puuttuminen. Parilla laudanpätkällä, moottorisahalla ja narulla saimme kuitenkin kajakin kiinnitettyä kattokaiteisiin, mutta tässä kohtaa järki tuli valitettavasti mukaan kuvaan. Kajakki pysyi kyllä paikoillaan auton ollessa paikallaan, mutta pomppuiset hiekkatiet isommalle järvelle olisivat liian pahoja meidän uudelle kattotelineelle.


Vielä pari solmua ja sitten...

Valmista tuli!
Illan hämärtyessä päädyimme lopulta kajakkikaksikon kanssa muutaman sadan metrin päässä olevalle isommalle ojalle tai joelle, joka yhdistää kahta järveä. Virtaavan veden kohdassa vesi ei ollut jäässä vaan pääsimme melomaan tätä 400 metrin osuutta edestakaisin muutaman kerran. Sulaa vettä reunusti pitkä kaislikko ja pelkän otsalampun valossa oli mahtavaa meloa tuota kapeaa ränniä. Kummallakin kääntöpaikalla meloimme aina hieman pidemmälle rikkoen samalla lisää jäätä. Todella hieno kokemus, jota ei olisi millään halunnut lopettaa.


Sunnuntaina ajelimme heti aamulla kotiin ja sen jälkeen kävin fillaroimassa kotimaisemissa 25 kilsaa maastopyörällä. Oli ihan hyvä lenkki.

Viikolle kertyi yhteensä runsaat 11 tuntia treeniä.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Viikko 43 ja ensilumi

Sadetta on piisannut tälläkin viikolla. Tosin pientä piristystä saimme loppuviikosta, kun torstaina aamu valkeni hienossa lumipeitteessä. Yöllä satanut 20 cm lunta notkui puissa ja näkymä ikkunasta oli kuin joulupostikortista. Lämpötila pinnisteli nollan ja pikkupakkasen tuntumassa kunnes se lopulta lauantaina kääntyi plussalle ja lumet saivat kyytiä. Torstaina keli oli paikallisilla teillä sen verran kehno, että paikallisbussikin ajoi ojaan ja vei mennessään sähkötolpan. Sen seurauksena olimme ilman sähköjä muutaman tunnin. Myös Ilmatieteenlaitos oli perjantaina sitä mieltä, että "koko maassa lunta on eniten Espoon Nuuksiossa".

Nuuksion pitkospuut ensilumen alla

Lumista metsää (kuva: Laineman Laatu Photo)

Todistusaineistoa lumen määrästä
Treenien puolella ei suurempaa muutosta ole ollut. Pari iltaa meni Samban tilaisuuksissa ja muutenkin viikolla oli aika paljon muuta ohjelmaa. Viikolle tuli vain kolme juoksulenkkiä, joista kaksi Nuuksion poluilla ja yksi juoksumatolla. Töissä tuli käytyä fillarilla vain kerran ja salitreeni jäi tällä viikolla kokonaan tekemättä. Joogassa kuitenkin ehdin käydä.

Torstainen lenkki Nuuksion lumisilla poluilla tuntui todella raskaalta. Lumessa tarpominen tällä kunnolla ei todellakaan ollut mitään nautintoa. Jalkaan olin laittanut pari vuotta sitten hankkimani Inovin Roclite 295 tossut, jotka ovat lojuneet kaapissa käyttämättöminä. Nämä tossut tuli hankittua paljolti niiden saaman hyvän palautteen takia. Tossun pohjakuviointi on aika iso ja ajatukseni olikin, että niillä varmasti pitoa riittää lumisessakin maastossa. No näinhän se olikin, pitoa riitti vajaan 1,5 tunnin lenkillä mukavasti. Perjantaina juoksin matolla aikataulusyistä lyhyen kolmen vartin lenkin leppoisalla vauhdilla.

Sunnuntaina kävimme Asmon kanssa Solvallan ympäristössä kiertelemässä polkuja sekä vähän metsän puolellakin. Yli puolet lumesta oli hävinnyt, mutta vettä olikin sitten sitäkin enemmän. Onneksi jalat pysyivät lämpiminä lenkin aikana Sealskinzin sukissa. Ilman niitä lenkki olisi ollut pelkkää loikkimista mättäältä toiselle. Lenkin kruunasi Rajamäjen Rinsessan tekemä herkkukakku. Nam!
Halloween-kakku
Alla vielä kertaalleen tuo Hesarin Barkley-juttu parin viikon takaa, nyt kokonaisuudessaan.




sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Viikko 42 rauhallisesti

Pari viikkoa on mennyt vähän rauhallisemmin treenirintamalla. Vielä on hieman aikaista aloittaa suuremmat treenimäärät tulevaa varten ja toisaalta leikkauksesta on juuri tullut kuluneeksi vasta neljä kuukautta. Nyt onkin voinut ulkoilla vähemmän suunnitelmallisesti ja muutamia kotihommiakin on ehtinyt tässä välissä edistää.

Viikon sademäärä
Jossain vaiheessa marraskuuta olisi tarkoitus aloittaa treenit helmikuun lopussa juostavaan Grand Canarian kisaan. Tosin se on vasta eräänlainen testikisa jalan suhteen. Ja toisaalta ei siihen mennessä ehdi ihan kuntoon vielä päästäkään. Pitää vielä konsultoida Oravan kanssa hänen mielipidettään treenien aloittamisesta.

Viime viikon sunnuntain Hesarissa oli lähes kolmen sivun juttu Barkleyn-kisasta, jossa coutsin kanssa kävimme keväällä. Juttu oli saanut melkoisesti palstatilaa. Positiivista palautetta on myös tullut paljon, josta kiitokset vielä tässä kaikille. Artikkeli oli hyvin kirjoitettu ja toimittaja osoitti suurta mielenkiintoa kisaa kohti. Tämä näkyikin tekstissä hyvin. Itse haastattelu tehtiin jo elokuun alussa ja olin jo ehtinyt unohtaa koko jutun, kun julkaisuaikataulua ei silloin vielä tiedetty. Toivottavasti juttu poiki muutaman uuden Barkley-fanin.

Osa Hesarin jutusta

Viikonloppuna kävimme coutsin kanssa taas Turus. Nyt ei käyty Neossa vaan käytiin Logomossa kuuntelemassa Haloo Helsinkiä. Olipa hyvä keikka



Viikonloppuna kisattiin Asikkalassa SynkkäSyysunelma. Järjestäjät tarkistavat vielä leimoja, mutta eiköhän ne tuloksetkin sieltä jossain vaiheessa valmistu.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Viikko 40 ja sadekausi on alkanut

Edellisen viikon lämpimät ja aurinkoiset kelit ovat vaihtuneet tällä viikolla melkoisiin sateisiin, ainakin täällä Espoon Nuuksiossa. Vanha vesimittari ei ole riittänyt edes viikon sademäärän mittaamiseen vaan reunat tulivat vastaan jo torstaina. Saman onkin sitten huomannut Nuuksion poluilla, kun osa hiekkateistä on pahasti rikkoutunut vesimassojen huuhtoessa hiekat ja kivet mukanaan. Fillaroidessa on välillä ollut pakko taluttaa pyörää hankalemmissa paikoissa kaatumisten välttämiseksi.
Ulkoilureiteistä tuli puroja

Puroista tuli koskia

Haukkalampi vähän normaalia isompana

Vettä virtasi teilläkin

Yli reunuksen


Lauantaina paistoi hetken aurinko, piti heti ottaa kuva
Oma treeniviikko meni ihan suunnitelmien mukaan. Tällä viikolla oli tarkoitus jakaa juoksulenkit tasaisemmin pitkin viikkoa, toisin kuin viime viikolla. Loput päivät meni fillaroinnin merkeissä. Maanantaina fillaroin työmatkat sekä kävin tunnin joogassa. Tiistaina järjestettiin Solvallan viereisellä Safari-talolla Nuuksio Classic talkoolaisille pienimuotoiset juhlat. Viime vuonna en päässyt tänne mukaan, mutta nyt olin merkannut tapahtuman kalenteriin jo hyvissä ajoin. Ilta meni mukavasti lenkin, saunan ja hyvän ruoan parissa. Samalla käytiin läpi kisan saamaa palautetta juoksijoilta ja talkoolaisilta. Loistavaltahan tuo kaikin puolin kuulosti vaikka ainahan pientä parannettavaa löytyy.

Keskiviikolle tuli pari lyhyttä lenkkiä, kun vein auton huoltoon. Ei sen kummempaa. Torstaina ja lauantaina ajoin fillarilla Palstarinteelle ja jatkoin siitä poluille juoksemaan. Nyt kun lenkit eivät ole vielä kovin pitkiä niin olen ajanut fillarilla lähemmän kunnon polkuja ja tehnyt sitten varsinaisen juoksulenkin puiston puolella. Torstaille tuli runsas tunti ja lauantaille hiukan yli 1,5 tuntia.

Perjantaina ja sunnuntaina kävin polkemassa Nuuksion poluilla ja teillä. Ostin pari viikkoa sitten karttatelineen fillariin. Olen jo muutaman vuoden suunnitellut sellaisen rakentamista itse, mutta aina se on jotenkin ajanpuutteen takia jäänyt tekemättä. Seikkailukisoihinkin ollaan aina jouduttu lainaamaan muiden telinettä. Nyt kun fillarointia tulee melko paljon ja eiköhän jokunen seikkailukisakin tässä tulevina vuosina ole niin ajattelin korjata tilanteen ja ostaa karttatelineen ihan valmiina. Helpoiten se onnistui tilaamalla teline suoraan Tervalan Mikalta Karttatelineet sivulta. Kerrottuani omat tarpeet telineelle Mika ehdotti kolmesta vaihtoehdosta Miryn telinettä. Nyt parin lenkin jälkeen teline tuntuu todella tukevalta eikä se heilu pomppuisemmallakaan polulla yhtään. Otin siihen vielä suurimman levyvaihtoehdon, jolloin karttaa ei tarvitse taitella postimerkin kokoiseksi. Jos jollain on vielä karttateline hankkimatta parin viikon päästä kisattavaan Synkkään Syysunelmaan niin tätä telinettä voi kyllä suositella.

Uusi karttateline

Kiinnitys ohjaustankoon
Viikolle tuli treeniä yhteensä 13,5 tuntia, jossa 47km/5:20h juoksua.

Viikonlopun päätapahtuma polkupuolella oli ehdottomasti Kolilla kisattu Vaarojen Maraton. Kärkisijat menivät niin naisten kuin miesten sarjoissa ennakkoon vahvimmille polkujuoksijoille. UTTF-liivin sai tänä vuonna naisista ainoastaan Laura Järvinen. Miesten puolella liivejä sai yhteensä 14 juoksijaa. Isot onnittelut kaikille pitkän kauden läpiviemisestä.  Lisää aiheesta voi lukea Vaarojen maraton tulokset ja Trailrunning uutisointi sekä Onevision kuvia.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Viikko 39 ja pidempää lenkkiputkea

Taas on menty vähän eteenpäin omassa kuntoutuksessa. Edellisen lepo viikon jälkeen ajatuksena oli tällä viikolla tehdä kaikki neljä jalkalenkkiä peräkkäisinä päivinä ja tunnustella hieman mitä mieltä kroppa ja takareisi tästä asiasta on. Kaikkien lenkkien ei tarvitse olla sitä maksimipituutta, mutta jo peräkkäiset lenkkipäivät tuovat sitä pientä muutosta harjoitusrytmiin.

Alkuviikko meni työmatkapyöräilyn sekä perus joogan ja yhden salitreenin merkeissä. Torstaista eteenpäin juoksin Nuuksion polkuja. Ensimmäinen lenkki torstaina oli todella raskas, sykkeet olivat jostain syystä korkealla. Pari välipäivää juoksusta eivät helpottaneet lainkaan. Toisaalta kropassa ei ollut kyllä flunssankaan tunnetta, joka olisi voinut nostaa sykkeitä. Jonkin verran sykettä nosti omat reitinvalinnat metsän puolella. Poluilla olisi ollut helpompaa. Jostain syystä juoksu ei vaan kulkenut. Lisäksi lenkille tuli pituutta vähän yli 1,5 tuntia

Perjantaina tein 20 min lyhyemmän lenkin samoissa maisemissa. Nyt juoksu kulki aivan toisella tavalla ja sykkeet olivat lähempänä normaalia. Lauantaina lyhensin lenkkiä edelleen, nyt  noin tunnin mittaiseksi. Kulku tuntui edelleen hyvältä eikä takareidessä ollut mitään ylimääräisiä tuntemuksia. Tunnin juoksulenkin päälle kiersin vielä maastopyörällä tunnin ja vartin polkuja ja teitä. Oikein hyvä yhdistelmätreeni. Sunnuntai meni kaupunkireissussa suurimmaksi osaksi, mutta illalla ehdin vielä tehdä sen neljännen lenkin, joka tosin ei ollut kuin vajaa tunnin mittainen saunalenkki. Viimeinen lenkki oli kokonaan tiellä kiertäessäni Siikajärven. Ehkä tästä johtuen se tuntui myös helpoimmalta.

Neljälle päivälle tuli juoksua yhteensä 48km/5:03h. Koko viikolle treenitunteja yhteensä 12. Viikon teema neljän peräkkäisen lenkin tekemisestä onnistui hyvin eikä takareidessä tunnu mitään kireyttä tai kipuilua. Huominen menee taas pyöräillessä, joten ainakin yksi juoksuton päivä on tiedossa. Ehkä tiistaina sitten jo lenkkipolulla.

Parista edellisestä juoksutapahtumastakin on syntynyt lisää dokumentaatiota. Viime viikonlopun Helsinki City Trailistä löytyy Terhon kirjoittama hyvä yhteenveto Trailrunning sivustolla. Lisäksi Nuuksio Classic kisavideot on julkaistu


Sekä pidemmän 70 km kisavideo:




Viikonloppuna kisattiin myös legendaarinen Spartathlon kisa Kreikassa. Perin inhimillinen keli siivitti juoksijat tällä kertaa hyviin suorituksiin. Yhdestätoista matkaan lähteneistä suomalaisista kuusi pääsi perille Spartaan. Ultrajuoksun uutisointi aiheesta.

Coutsi kirjoitti myös muutamia ajatuksia huoltajan roolista ultrajuoksun ympäriltä. Kannattaa käydä lukemassa.

Viikko 46 ja treenit alkaa sujumaan

Taas on yksi viikko enemmän kulunut juhannusviikolla tehdystä Hamstring-leikkauksesta. Huomenna tulee tarkalleen viisi kuukautta kuluneeksi...