sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Viikko 6 ja torjuntavoitto

Tämän viikon treeniohjelma oli viimeinen kovempi viikko ennen helmikuun lopussa juostavaa TransGrandCanarian 125 kilsan kisaa. Käytännössä ohjelman toteutus on ollut joulukuusta lähtien aika poskellaan flunssa-kierteen takia, mutta ajatuksena oli kuitenkin saada viikolle vielä jotain järkevää treeniä. Kolmen heikomman viikon jälkeen tämä viikko oli sellainen torjuntavoitto. Ei ihan ohjelman mukainen, mutta ainakin flunssa on nyt takana ja määrällisesti viikko olisi voinut heikomminkin mennä. Tavoitteena ollut 15 tuntia jäi yhteentoista.

Sain viikolle kuusi juoksulenkkiä, joista kaksi tein sisällä matolla. Maanantaina tein matolla kiihtyvävauhtisen tunnin lenkin. Sykkeet on edelleen liian korkealla, mutta niiden normalisoitumista ei voi paljoa nopeuttaa. Ajan kanssa nekin palautuvat. Toinen mattolenkki oli torstaina, kun aikataulusyistä ehdin tehdä vain tunnin peruslenkin lounastunnilla.

Maanantaina olin jooga-tunnilla ja keskiviikkona kävin hierojalla. Edellisestä hieronnasta onkin jo liikaa aikaa. Ajatuksena on ottaa vielä toinen hierontakerta ennen viikon päästä alkavaa kisareissua. Ennen keskiviikkoista hierontaa juoksin töistä kotiin. Selässä kulki tarkoituksella hieman isompi reppu. Lauantaina juoksin runsaan tunnin pääasiassa teitä pitkin. Lunta on tullut lähes viikon jokaisena päivän, mikä on tehnyt polut aika raskaiksi juosta. Tai todennäköisemmin kyseessä on vaan huono kunto. Keli on kuitenkin muuten ollut hieno, kun pakkasta on eikä märästä ja kosteasta ole tietoakaan.

Perjantaina sain töiden jälkeen tehtyä runsaan parin tunnin lenkin Nuuksion poluilla. Unohdin lähtiessä ottaa lampun mukaan, mutta sen verran on päivä pidentynyt talven pimeimmästä ajankohdasta, että ehdin kotiin juuri hämärän alkaessa. Sunnuntaina oli tarkoitus tehdä viimeinen pidempi lenkki ennen kisaa. Kolme ja puoli tuntia lumisilla poluilla riitti kuitenkin tällä kertaa. Nuuksion pohjoisimmat polut ovat aika pienellä käytöllä ja siitä syystä raskaat ja hitaat juosta. Barkley-treeninä tämä olisi juuri oikea keli, mutta juoksukisaa varten olisi parempi saada hyväkuntoisia polkuja alle. Harmi, kun  lomat eivät salli lähteä kisamestoille kuin vajaa viikko ennen kisaa. Siellä olisi kisaan valmistautumiseen otolliset oltavat. Samalla pääsisi näkemään ja juoksemaan kisareittiä jo hieman etukäteen. Tähän ei kuitenkaan valitettavasti ole mahdollisuutta.

Lunta riittää Nuuksiossakin



Kisavarusteita en vielä ole sen suuremmin miettinyt. Edellisistä kisoista on aika tarkat muistiinpanot ja niiden mukaan varmaan lähdetään tälläkin kertaa liikkeelle. Ainut uutuus edellisiin kisoihin on tuo vaadittava punainen perävalo. Sellaista ei muissa käymissäni kisoissa ole vaadittu. Kaapista sellainen kuitenkin löytyy, kun olen sitä omilla lenkeillä joskus käyttänyt. Se pitäisi vaan ensin sieltä kaapista löytää. Tossuvalinta on myös edelleen auki. Reissuun pitää ottaa useammat tossut ja käydä sitten vähän kokeilemassa polkuja. Paljon riippuu myös siitä onko kuivaa vai sadetta.

Kisatossut?

Kisataktiikka on helpottunut viime viikkojen aikana huomattavasti. Tavoiteaikaan on lisätty tunteja sitä mukaan kun kisa lähestyy. Mielessä on jopa käynyt matkan vaihtaminen tuolle puolet lyhyemmälle. Vaihto ei kuitenkaan nyt tunnu hyvälle ratkaisulle ja toisaalta se tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta. Hankala tilanne. Jos kisa alkaisi nyt, niin lähtisin edelleen sille 125 kilsan matkalle, mutta lähinnä tavoitteena kisan läpäiseminen määräajassa. Parin viikon päästä ollaan viisaampia.

Ensi viikolla vielä muutama lenkki ja sunnuntaina lento kohti kisapaikkaa...


sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Viikko 5 ja kolmas talvi

Tällä viikolla on saatu taas uusi satsi lunta Nuuksioon. Tämä taitaa olla jo kolmas kerta, kun lunta tulee vähän enemmän kerrallaan. Pari edellistä lumikerrosta ovat ehtineet sulaa pois lämpimämmän jakson aikana. Saa nähdä miten tämänkertaisen lumen käy. Torstaina sitä tuli joko tapauksessa melkoisesti, jonka voi todeta tuolta virallisesta mittauksestakin. Sen mukaan lunta oli parhaimmillaan yli 35 cm. Perjantaina lämpötila käväisi lyhyen aikaa plussalla, joka verotti hieman lumen määrää.

Lumensyvyys Nuuksiossa

Flunssa on vaivannut vielä alkuviikosta. Tai ainakin sen verran, että lenkit ovat pysyneet lyhyinä koko viikon. Ei mikään fantastinen viikko, mutta onneksi flunssa tuntuu nyt jääneen taakse. Maanantaina pysyttelin edelleen sisällä ja osallistuin ainoastaan jooga-tunnille. Eipä tuo liikkuvuus kummoinen muutenkaan ole, mutta pari viikkoa sohvalla tekee kyllä ihmeitä tässäkin suhteessa. Enkä nyt tarkoita parempaan suuntaan. Tiistaina hölkkäsin matolla runsaan puoli tuntia. Sykkeet oli vielä aika kovat vaikka vauhti oli maltillinen.

Keskiviikkona uskaltauduin jo ulos ja kävinkin kiertämässä järven. Tiellä hölkkääminen tuntui ihan hyvälle ja vajaan tunnin ulkoilu teki hyvää. Torstaina satoi lunta noin 25 cm ja metsä ja polut olivat hyvässä juoksukunnossa. Nuuksiossa ei paljoa muita näkynytkän, mutta puuterilumessa ei ollut erityisen raskasta juosta, joten uran avaaminen ei haitannut. Runsaat 1,5 tuntia meni mukavasti ulkoilusta nauttien.

Ennen lenkkiä kolahommia

"Hyvä on juoksijan juosta kun on umpihankea". Vanha pitkänmatkalaisten sananlasku



Metsäkoneet olivat tehneet selvää jälkeä kotipolusta

Ja hauskaakin oli
Perjantaina kurkku tuntui aamulla taas vähän karhealta. Siitä syystä sekä vähän työkiireidenkin takia jätin lenkin väliin ajatuksena varmistaa pari hyvää lenkkiä viikonlopulle.

Lauantaille oli taas vähän turhan paljon ohjelmaa kasattuna. Ehdin kuitenkin juosta aamulla runsaan tunnin lenkin. Lämpötila oli käväissyt plussan puolella perjantaina, jonka jälkeen oli palattu taas pakkaselle. Hanki ei kuitenkaan enää ollut ihan puuteria vaan pinnassa oli ohut jäätynyt kerros. Se teki juoksemisesta taas aavistuksen raskaampaa. Iltapäivällä kävin Haltian luontokeskuksessa, jossa järjestettiin luontopäivä erilaisine tapahtumineen.

Sunnuntaina kävin Asmon kanssa kiertämässä polkuja runsaan 1,5 tunnin ajan. Asmolla oli kulku herkässä ja vauhti olikin sen mukaista. Polut olivat vaihtelevassa kunnossa. Merkatut polut olivat kovaksi tampattu, kun taas merkkaamattomat ja syrjäisemmät polut olivat sitä parasta umpihankea. Romvuoren polku mentiin raskaassa umpihangessa hitaasti edeten. Silti sykkeet paukkuivat haarukan ylälaidassa. Sen verran piti kiirettä, ettei kuviakaan ehditty ottaa. Keli oli aurinkoinen ja lähtiessä noin 12 astetta pakkasta.

Viikolle kertyi 55 km juoksua. Ensi viikolla on tarkoitus kerätä vielä kohtuullinen määrä tunteja.

Perttilän Petri kävi Ateenassa juoksemassa 6d-kisan tässä viikolla. Tuloksena oli tasaluku 700 km. Toiveissa olisi vielä joskus itsekin osallistua tälle matkalle.


sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Viikko 4 ja edelleen flunssassa

Maanantaina flunssaa,
tiistaina flunssaa,
keskiviikko torstaina flunssaa,
perjantaina flunssaa,
lauantaina flunssaa ja
sunnuntaina vieläkin flunssaa.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Viikko 3 ja vuoden eka flunssa

Edellinen viikko meni kohtuullisen hyvin. Vaikka tunnit jäivät tavoitteesta oli viikko kuitenkin huomattavasti parempi kuin edelliset. Tämäkin viikko alkoi suunnitellusti ja tavoitteena ollut 12 tuntia piti saada kasaan ilman suurempaa ongelmaa. Mutta jo torstaina alkoi kurkku kipeytyä ja loppuviikko menikin ilman lenkkiä ja oloa parannellessa.

Viikko alkoi joogalla ja tunnin mattolenkillä lämpimässä. On kyllä aika luksusta tulla kotiin ja hypätä matolle tekemään päivän lenkki. Varsinkin vähän tuulisina päivinä on mukavaa, kun on se vaihtoehto että juoksee lenkin sisällä. Tiistaina tein runsaan 30 minuutin core-treenin salilla ja illalla juoksin runsaan parin tunnin lenkin töistä lisäkierron kautta kotiin. Juoksu tuntui hyvältä.

Keskiviikkona juoksin taas matolla. Nyt vuorossa oli VK-lenkki, jossa alkuverkan jälkeen juoksin seuraavat 6 km kiihtyvällä vauhdilla. Loppuun vielä vähän verkkaa. Vauhdikkaampi osuus tuntui ihan hyvältä vaikka ei tätä olekaan tullut viime aikoina tehtyä.

Torstaina kävin Nuuksion poluilla juoksemassa 2,5 tuntia. Uutta lunta oli tullut keskiviikosta lähtien ja sitä riittikin poluilla ihan mukavasti. Virallisen mittauksen mukaan Nuuksiossa taisi olla lähes 20 cm lunta. Raskaaksi juoksun teki se, että ihan ei tiennyt mihin askeleensa laittaa, kun lumen takia juurakkoa ja kiviä ei nähnyt tarkemmin. Välillä askel luisti ikävästi ja meno oli melkoista kompurointia.

Lumista maisema


Uudet Inovit työssä




Jalassa oli paketista otetut Inovin Arctic Claw 300 tossut, jotka olin saanut viimeisestä Sysikalliosta. Kyseessä on huomattavasti jäykempi nastari kuin Inovin edellinen Oroc 280 malli (josta näyttää tulleen uusi versio). Tuolla vanhalla Orocilla olin juossut paljon jo edellisenä talvena ja se tuntui omaan jalkaan hyvältä. Toki olin lisännyt siihen Sidaksen geeli-pohjallisen, jotta omat prinsessajalat kestäisivät juosta niin ohutpohjaisella nastatossulla. Pidin kuitenkin Orocin sukkamaisuudesta ja kevyemmästä kiertojäykyydestä. Uudessa ArcticClawssa päälikangas ja koko rakenne on jäykempi ja tossun kiristäminen jalkaan on sitä kautta työläämpää. Nasta on todella pitävä, ihan kuten vanhassakin tossussa. Inovin sivuilla ei tuota ArcticClawta enää löydy eli olisikohan se saanut väistyä uuden OrocV2:n tieltä?

Uutta ja vanhaa

Vanhassa 9 nastaa ja uudessa 16!

No, kaikesta kompuroinnista huolimatta pääsin torstaina kotiin. Oloa taisi heikentää myös alkava flunssa ja illalla alkoikin olo jo huonontua. Perjantai ja lauantai meni lepopäivinä. Sunnuntaina kävin elämäni ensimmäisen kerran Töölön Kisahallissa. Oma olo ei vielä mahdollistanut sen enempää kuntoilua. Lähinnä aika meni kaveriporukassa rautoja potkiessa ja maailmaa parannellessa. Ehkäpä juuri oikeaa toimintaa näin flunssaa parannellessa.

Toiveet ovat korkealla, että huomenna maanantaina pääsisin jo jatkamaan lenkkeilyjä, tapahtukoon ne sitten sisällä tai ulkona. Yksi ensi viikon kohokohtia on sunnuntain mäkitreeni Malminkartanolla.

Yksi uusi ja samalla vähän erilainen kisa tuli vastaan tässä yhtenä päivänä nettiä selaillessa. Nimittäin  sellainen kisa kuin "The Vertical Playground". Tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon nousumetrejä tietyssä ajassa (14 tai 6 tuntia). Mitään tiettyä reittiä ei ole tarjolla vaan ainoastaan puiston polut. Nousumetrit tallentuu järjestäjiltä saatuun gepsiin, joka kulkee mukana repussa. Vähän kuin rogaining, mutta pisteiden sijasta kerätään nousumetrejä. Suomessakin on muutama nousuhirmu, joka tässä kisassa pärjäisi varmasti.


sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Viikko 2 ja pakkasviikko

Viikko on suosinut ulkoilua ainakin kelien puolesta. Pientä pakkasta on ollut vuorokauden ympäri viime lauantain Loppiaisrogan jälkeen, mikä onkin tarkoittanut kostean ja vetisen metsän jäätymistä muutamassa päivässä. Polut ja suot ovat kuivuneet ja jäätyneet ja juoksulenkit ovat olleet aika erilaisia edelliseen kolmeen kuukauteen verrattuna. Nilkoille jäätyneet polut eivät aina ole olleet helpotus. Epätasaiseksi jäätyneet mutalammikot ovat paikoin aika hankalia juosta ja askelta joutuu asettelemaan aika tarkasti ettei nilkat pyörähdä ympäri. Mutta on tämä huomattavasti mukavampaa kuin vesisade.

Treeniviikosta tuli vähän takapainotteinen, kun alkuviikosta pystyin tekemään vain lyhyttä lenkkiä ja loppuviikolle kerääntyi viikon pisimmät riennot. Alkuviikko meni vielä vähän flunssaa tunnustellessa. Näin tavoitteena ollut 17 tuntia ei sekään toteutunut, kun tunnit jäivät 13,5 tuntiin. Nyt kroppa tuntuu kuitenkin olevan kunnossa ja ehkäpä tuo viimeinen kolmen viikon jakso ennen TGCtä sujuisi paremmin.

Maanantaina juoksin töiden jälkeen tunnin lenkin. Sykkeet olivat edelleen koholla ja siksi en juossutkaan sen pidempään. Tiistaina juoksin töissä matolla vertikaalitonnin himpun alle tunnissa. Maksimikulmalla 15% ja 7-7,2 km/h nopeudella. Sykkeet huiteli lopussa yli 170 ja siltä se kyllä tuntuikin. Edellisestä mäkitreenistä oli flunssan takia kulunut jo kolme viikkoa. Keskiviikkona tein vain lyhyen core-treenin ja jätin jalat vähän pienemmälle. En tehnyt lainkaan hyppysarjoja ja kyykyt meni pienillä painoilla.

Torstaina kävin lenkillä poikkeuksellisesti Malminkartanon suunnalla pitäytyen poissa kuitenkin mäestä. Rusinan ollessa eläinlääkärin hoidossa ehdin tekemään runsaan 1,5 tunnin kiepin paikallisilla kaduilla. Pientä eksymistäkin oli välillä ja jouduinkin pariin kertaan turvautumaan puhelimen karttaan. Perjantai meni 2,5 tuntia taas tutummissa maisemissa Nuuksiossa ilman mitään karttaa tai epäilystä suunnasta.

Yksi hienoimpia ja karuimpia paikkoja omalla lenkkipolulla

Pitkospuut ovat aika jäässä ja vaatii melkein nastaria

Lauantaina kävimme Hanneksen kanssa kiertämässä Nuuksion polkuja. Lähdimme liikkeelle Solvallasta seuraten NC reittiä. Aika paljon on puita kaatunut tälläkin osuudella. Saarijärven ja Suolikkaan rannat olivat todella hitaita edetä, kun järvien pinnat olivat ennen jäätymistä niin korkealla ja nyt viikon pakkasjakson jälkeen oli vielä pientä arvailuja miten nuo suo-osuudet kestäisivät juosta. Aika hyvin selvittiin ilman jalkojen kastelua vaikka eteneminen oli hidasta.

Sunnuntaina tein viikon pidemmän lenkin, kun lähdin käymään Salmessa kääntymässä. Yleensä lenkkiin menee aikaa nelisen tuntia ja laskin että ainakin puoli tuntia pidempään menee varmaan tänään, kun kunto on niin surkee ja on liukasta ja flunssan palauttelua. Lähdinkin aika rauhassa liikkeelle. Kokeilin ekaa kertaa Salomonin repun kanssa tulevan juomasäiliön foliopussia, jossa juoma säilyttää paremmin lämpötilansa. Kuuma juoma repussa lämmitti kuitenkin selän alkumatkasta niin, että meinasi tulla ihan lämmin. Piti hiukan avata takin vetoketjua, mutta ei sitäkään pitkään uskaltanut auki pitää.

Lenkki sujui mukavasti, mutta ajattelin vetää varmanpäälle ja käännyin takaisin pari kilsaa ennen Salmen leirintäaluetta. Juomat ja syömiset upposivat hyvin ja vauhti pysyi melko hyvänä. Siikarantaa lähestyessä päätin vielä kiertää Soidinsuon, kun juoksu tuntui vielä hyvälle. Lenkille tuli mittaa 3:50h/34km.

Auringonnousu


Kattilassa paluumatkalla
Viikolle kertyi yhteensä se 13,5 tuntia ja juoksukilsoja 112km. Ensi viikolla alkaa viimeinen kolmen viikon jakso ennen TGCtä. Nyt flunssa on voitettu ja aikaa on vielä muutamalle avaintreenille.

Lumonite Compass R otsalamppu on nyt ollut kuukauden päivät käytössä ja ensiarvio lampusta on todella positiivinen. Kevyt paino (140g akkuineen) ja kolme eri tehovaihtoehtoa ovat erinomaiset. Lisäksi tuo lampun portaaton kohdistaminen valaisemaan haluamaansa paikkaa on lenkillä hyvä, kun välillä valoa tarvitsee ihan melkeinpä jaloissa ja sitten välillä taas vähän edempänä. Ominaisuus, jota ei välttämättä aina muista vaatia. Akku ei ole kertaakaan vielä loppunut lenkillä, joka tosin saattaa johtua myös siitä, että vara-akku kulkee taskussa mukana. Tämä lamppu riittää varmasti hyvin tulevaan TGC kisaan.

Sunnuntaina loppupäivä meni sisällä mm. takkaa lämmittäessä. Tämä onkin Rusinan lempipuuhaa.

Takan lämmössä

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Viikko 1 ja Loppiaisrogaining

Vuoden ensimmäinen viikko ja siihen erottamattomasti kuuluva Loppiaisrogaining on taas paketissa. "Paras tapa aloittaa uusi vuosi" - tapahtuman mainoslause kuuluu. Juuri näin. Paikalla oli taas runsaasti tuttuja ja karttojen jakoa edeltävä aika meni keskeyksettä muiden kanssa rupatellessa. Ja vielä jäi monta tuttua näkemättä, jotka vasta tulosliuskasta bongasin.

Loppiasrogalla oli tällä kertaa synttärivuosi, kun takana on jo kymmenen järjestettyä kisaa. Nopeasti blogia selatessa ensimmäinen varma merkintä omasta osallistumisesta on vuodelta 2010, jolloin olimme Nietosjärven Tommin kanssa mukana tapahtumassa. Silloin kisakeskuksena oli Vaakkoin maja. Viimeiset vuodet ollaan oltu mukana tapahtumassa coutsin kanssa ja niin me oltiin tänäkin vuonna kahdestaan.

Kisamaasto oli tänä vuonna varmasti kaikista maastoista suunnistuksellisin. Todella hienoja kallioita ja metsiä riitti ainakin niillä seuduilla jonne itse ehdimme. Poikkeuksena edellisiin vuosiin oli, että polku- ja tieverkosto olivat huomattavasti vähäisemmät aikaisempaan verrattuna. Reitinvalinnat kannatti tehdä käytännössä pitkälti suoraan metsien läpi eikä teitä tai polkuja pystynyt helposti käyttämään. tämä tuli selväksi jo heti alussa radansuunnittelussa. Metsässä eteneminen oli fyysisesti vaativaa ja suunnistuksenkin kanssa sai olla tarkkana pienpiirteisessä maastossa.

Meillä oli coutsin kanssa aika maltillinen suunnitelma, koska umpimetsässä olemme melko hitaita. Päätimme hakea rasteja ensin kartan Kaakkoispuolelta, kun alueen rastit näyttivät vaativilta ja siksi sinne kannatti lähteä vielä valoisaan aikaan. Pimeässä voisi sitten hakea helpompia rasteja 1030-tien pohjoispuolelta.

Kisakartta ja meidän suunnitelma
Suunnistus lähti liikkeelle hyvin. Löysimme kolme ensimmäistä rastia (39, 29 ja 54) helposti, mutta neljännelle (26) aikaa kului hukkaan varmaan 20 minuuttia, kun kalliot eivät millään järjestyneet kartassa näkyvään muotoon. Lopulta sekin kahden pisteen rasti löytyi ja matka jatkui. Eteneminen oli kuitenkin hidasta ja maasto vaativaa.

Matka jatkui kävelemällä metsässä ja lyhyitä tieosuuksia käyttäen. Suunnistus onnistui melko hyvin seuraavilla (28, 56, 48, 57, 38, 63, 58, 47) rasteilla. Tässä kohtaa teimme ensimmäisen oikaisun ja kaarsimme käytännössä lyhintä tietä kohti maalia. Kiersimme vielä rastit 53, 62 ja 35 ja olimme maalissa varttia yli viiden. Loppuaika siis 6:15 ja pisteitä 60. Iso kiitos taas järjestäjille.

Tällä kertaa kelien puolesta hallitsevana teemana oli varmasti hyvin märkä metsä. Vettä riitti jokaisessa ojassa ja mättäät kallioiden päällä olivat todella liukkaat märkyydestä johtuen. Olimme molemmat liikkeellä nastareilla, joka olikin ihan hyvä vaihtoehto. Toinen hyvä valinta oli taas noi Sealskinzin sukat. Vaikka jalat kostuivat sukkien läpi pysyivät ne kuitenkin lämpiminä koko reissun ajan.

Supertiimi

Vauhdikas leimaus
Puuterisammalta

Sealskinzin sukat ja hanskat

Sunnuntaina kävin kiertelemässä Nuuksion polkuja. Aamulla mittari näytti viisi astetta pakkasta ja ulkona puhalsi vielä raikas tuuli. Onneksi vaatetta oli kunnolla. Vielä muutama pakkaspäivä ja ehkä ne polut ja metsät alkavat jäätyä ja vedessä lutraaminen loppuisi. Ja ehkäpä sitä luntakin tulisi jossain vaiheessa.
Nuuksion poluilla

Viikko oli vähän rikkonainen muun ohjelman takia ja harjoitusohjelma ei ihan täyttynyt. Ensi viikolla paremmalla yrityksellä.

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Viikko 52 ja vuoden yhteenveto

Sunnuntai 31. joulukuuta ja vuoden 2017 viimeinen päivä. Taas on yksi vuosi paketissa. Paljon on ehtinyt tapahtua ja huimia asioita ehditty kokea. Ja kuten yleensä kaikkiin vuosiin siihen on sisältynyt  niin alamäkeä kuin ylämäkeäkin. Juuri niin kuin hyvään ja vaihtelevan polkulenkkiinkin.

Edellisestä vuodesta 2016 en varsinaista yhteenvetoa ehtinytkään kirjoittaa, kun harjoittelu kohti Barkleyn kisaa oli vuosi sitten jo kovassa vauhdissa. En siihen sen enempää nytkään palaa, mutta yksi isoimpia asioita oli keväällä 2016 vietetty seitsemän viikonlopun mittainen NLP-koulutusjakso, jonka hedelmistä saimme nauttia siitä lähtien.

Tämä vuosi alkoi kiivaalla harjoittelulla maaliskuun lopussa kisattavaa Barkley Marathonsia kohti. Varsinainen harjoitusjakso oli alkanut jo 2016 loppuvuodesta, mutta varsinainen huippu oli 2017 alkuvuonna, kun harjoitustunnit olivat keskimäärin yli 22 tunnin viikossa ensimmäisen kolmen kuukauden aikana.

Harjoitustunnit vuoden 2017 alussa
Harjoitusjakso alkuvuodesta oli ehdottomasti yksi vuoden kohokohtia. Missään vaiheessa ei tullut tunnetta motivaatiovaikeuksista tai edes kysymystä miksi lenkille tulisi lähteä. Ainahan sitä on väsynyt hyvän treenin jälkeen, mutta niinhän se pitääkin olla. Enemmän kyse on siitä mikä tunne on ennen treeniä, lähteekö sitä innoissaan treeniin vai onko se väkisin treeniohjelman toteuttamista. Kovien viikkojen aikaan aamulenkit olivat varmaan hankalimpia, mutta hyvin nekin menivät.

Barkleyn kisa oli uskomaton kokemus. Toteutus ei ollut odotettu, mutta kokemuksena ehdottomasti yksi hienoimpia. Kaikki ennakkokäsitykset kisasta kun olisi ymmärtänyt kertoa kymmenellä niin oltaisiin oltu oikealla tasolla. Pääseminen osaksi Barkley-yhteisöä ja ne muutamat päivät jotka siellä ehdimme viettää ovat jääneet unohtumattomina mieleemme. Tapaamamme ihmiset ovat myös jättäneet lähtemättömän vaikutuksen. Toivottavasti tapaamme heistä mahdollisimman monia seuraavalla kerralla paikalla ollessamme.

Barkleyn jälkeen alkanut harjoitusjakso kohti Pallaksen kisaa ei päässyt alkua pidemmälle ennen kuin takareisi kipeytyi pahasti. Siitä seurasi tutkimuskierre, joka päättyi kesäkuun 20. päivä leikkaukseen Sakarin toimesta Sairaala NEOssa.

Takareiden Hamstring-leikaus kesäkuussa tyhjensi käytännössä loppuvuoden kalenterin kisoista ja juoksutaukoakin tuli kaksi kuukautta. Ilman avovesiuintia aika olisi käynyt pitkäksi, mutta heti tikkienpoiston jälkeen alkoi lähes päivittäinen polskiminen märkäpuvun turvin lähijärvissä. Kyllä avovesiuinti on mahtavaa, tämä oli ehdottomasti toinen vuoden kohokohta. Parhaita asioita tämän vuoden aikana. Tässä vielä lyhyt video aiheesta.




Elokuussa olimme viikon lomalla Vuokatissa. Siellä juoksin ensimmäiset lenkit leikkauksen jälkeen, joka oli taas vuoden yksi hienoimpia kokemuksia. Pääseminen lempiharrastuksen pariin kahden kuukauden juoksutauon jälkeen on kyllä taas yksi vuoden kohokohtia. Vietimme muutenkin hienon lomaviikon Vuokatin mahtavissa suunnistusmaisemissa. Siitä innostuneena ilmoittauduin Kainuun swimrun-leirille ensi kesäkuussa. Ehkäpä tuo uimatekniikkakin tulisi tällä leirillä sellaiseen kuntoon, että maisemat vaihtuisivat vähän rivakammin.

Loppuvuonna tapahtunut takareiden kuntoutus on ollut hitaampaa kuin etukäteen olin ajatellut. Lokakuussa takareisi kipeytyi uudestaan ja jouduin tekemään vähän kevyempiä viikkoja. Joulukuu oli jo parempi, mutta joululomalla iski sitten vuoden eka flunssa/räkätauti, joka piti poissa lenkkipoluilta viikon ajan.

Kulunut viikko on ollut melkeinpä sohvalla makoilua. Nuhaa ja yskää sen verran ettei ole mieli tehnyt lenkkipolulle. Onneksi olo on nyt helpottanut sen verran, että lauantaina ja tänään sunnuntaina pääsin kiertämään vähän Nuuksion polkuja. Muuten vuosi olisi vaihtunut kokonaan ilman viikon viimeisiä lenkkejä.
Joulusuklaata

Nuuksion Mustalampi

Jäätä riittää poluilla

Yksi tapahtuma pitää vielä nostaa vuoden kohokohtana ja se oli Karhunkierroksen viikonloppu. Olin mukana järjestelyhommissa tällä kertaa, kun takareiden tutkimuskierre oli pahasti kesken eikä jalka kestänyt juosta edes 53 kilsan kisaa. Korvaavana huumeena toimi järjestelyhommissa oleminen ja etenkin kisaajien vastaanottaminen maalissa. Olipa muuten hienoa olla seuraamassa vierestä kaikkien niiden juoksijoiden onnistumisia ja ilon purkauksia maaliintulon jälkeen. Siitä ei tuntunut saavan tarpeeksi mitenkään. Tässä onkin oivallinen korvike itse kisaamiseen, jos joskus iskee jokin odottamaton vamma etkä pysty osallistumaan itse kisaan. Ei siis muuta kuin mukaan järjestelyhommiin.

Koko vuoteen mahtui hienoja hetkiä ja kohtaamisia. Toivottavasti alkava vuosi 2018 tarjoaa yhtälailla hienoja hetkiä kaikille. Kiitos kaikille blokia lukeneille ja erittäin hyvää alkavaa vuotta!


Viikko 6 ja torjuntavoitto

Tämän viikon treeniohjelma oli viimeinen kovempi viikko ennen helmikuun lopussa juostavaa TransGrandCanarian 125 kilsan kisaa. Käytännössä ...